Hyvän joulumielen enkeli

Sain tällaisen jouluisen enkelitunnustuksen Tuijan blogista, kiitos!

Nyt en aio erikseen nimetä mitään blogia, jolle tämän antaisin, vaan haluan toivottaa tässä yhteisesti kaikille tänne kurkkijoille oikein rauhallista joulunaikaa.

Kuten varmaan huomaatte, Maatiaiselämä on ollut aika hiljaista viimeaikoina... Energia on kulunut arjen pyörittämiseen ja voimien keräämiseen, toivotaan, että vuoden alusta saisi taas tartuttua muihinkin kuin pakollisiin puuhiin.
Siihen asti, nautitaan hetki hiljaisuudesta =)

Mun murretta

Sussun ja Sulo Lintusen yhteisestä pesästä nappasin tämän hauskan haasteen. Oli pakko, koska vaikka kirjoitankin kirjakieltä, ei vanha synnyinpaikan murre lähde puheestani pois millään, vaikka paikkakunnat ovat jo useampaan otteeseen vaihtuneet.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne.

* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.

* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?

* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.

* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.

* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?


- Meijän Heidin punanen mekko mahtuu mullekkii
- Tarvitsiä apuu siin kirjotustehtäväs, minkä se maantiedon ope sulle anto?
- No hyvä on, tehää sit sillee niiku siä sanoit.
- Meijän iskän äiti sano et se hakee meiät joskus varttii vaille kuus.
- Miä menin sinne Helsinkii sit bussil, ku miä myähästyin siint junast.
- Ootsiä nähny missää sit mun isoveljen kännykkää?
- Ostitsiä sen hameen, mikä oli siäl henkal ja Maukal?

Tunnistiko joku murteen? ;-)

Tapettivalinta ja keittiönkaapin yläosa

Mökkeröisen peräkammarista en ole näköjään juurikaan eses ottanut kuvia, ainoa kuva löytyi ajalta ennen muovimaton poistoa. Tässä huoneessa on hillityn haaleat, aneemiset 50-luvun tapetit ja talon muusta tyylistä poiketen valkoiset ovet ja ikkunalistat. Tällä hetkellä huone toimii työkaluvarastona ja ylijäämähuonekalujen sijoituspaikkana. Tuo muovimatto on kuitenkin otettu pois, ja huoneessa on nyt alkuperäisessä vihreässä maalissaan oleva lautalattia.

Ensikesänä olisi aikomus tapetoida ja ottaa käyttöön tämäkin huone. Kovasti sornet jos syyhyäisivät tapetoinnin kimppuun, mutta tämän huoneen kohdalla on ensin tarkistettava pohjoispuolen alimman hirren kunto, ettei tarvitse tapetoinnin jälkeen mitään hirrenvaihtoja sitten suorittaa.

Tapettitalon mallistoa olen selaillut kerta toisensa jälkeen, mutta oikeantuntuista tapettia ei van osunut kohdalle. Kunnes jokin aika sitten napsahti, tapetti, jota en aiemmin ollut huomannut lainkaan tuntui heti oikealle.
Tämän huoneen kohdalla minulla oli ajatus iloisesta, kuviollisesta ja jostain syystä punasävyisestä tapetista. En tiedä, mitäs tuo punaisuus tuli, koska se ei edes kuulu lempiväreihini. Joka tapauksessa olen tämän remontin kohdalla huomannut, että kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja tunteeseensa valintojen kohdalla, niin tässäkin.

Ja tässä tapetti, jugend-kauden tapeteista löytynyt Hyasintti. Tilasin varmuuden vuoksi parista muustakin väristä mallipalat, mutta kyllä tämä marjapuuronpunainen on se oikea.

Ovet ja ikkunalistat tulevat tuollaisiksi vaniljan värisiksi, kuten koemaalattu pöytä tapetin alla. Lattia oli tarkoitus maalata joskus harmaaksi, mutta toistaiseksi taitaa jäädöä vihreäksi, sopii tuohon tapettiin oikein hyvin! Tulisipa jo kesä!!

Aurinkoa tässä kaivattaisiinkin, että saisi taas tartuttua hommiin. Olisin niin jo halunnut esitellä maalatut ja paikoilleen asennetut keittiönkaapit, mutta ei... Tässä kuitenkin isoisäni tekemä keittiökaapin yläosa, jossa on yläasentoon lukittavat liukuovet. Eli tätä voi halutessaan pitää "avokaappina" tai tarpeen vaatiessa laittaa ovet kiinni. Lapsuudestani muistan, että yleensä nuo ovet olivat aina tuossa yläasennossa.

Värivalinta ei edelleenkään ole lukkoonlyöty. Kaikki, kenen mielipidettä olen kysynyt ovat olleet vihreän kannalla. Kuitenkaan oma vaistoni ei täysin allekirjoita edelleenkään tuota vihreää, joten todennäköisesti päädyn alkuperäiseen ajatukseeni. Maaliahan se kuitenkin vain on, ja sen voi aina uusia!

Lopuksi vielä eilen kasaamani kehys vessaan tulevalle elokuvajulisteelle. Puretun komeron listoista tehty, ja tietysti ilman jiirisahaa...
Vessakomeroa olen kovasti taas suunnitellut, ehkä kohta jaksaisi käydä sen kimppuun ihan oikeasti.

Marraskuussa

Haaveillaan neljän kuukauden talviunista.

Ruokitaan lintuja uudelta lintumökkilaudalta.

Puhalletaan elämää korjailtuun pahvikammarin uuniin -ehkä se säästyy purkutuomiolta ja saa itselleen uuden ulkoasun, joskus.

Tuoksutellaan vamiljakynttilöillä.

Ihastellaan juuri oikeanlaisia lyhtypidikkeitä ja lyhtyjä -löytyihän ne, kun jaksoi vaan odottaa!

Koristeltiin jo ensimmäinen pieni kuusi kuistille, talvikuusi.

Tunnustus

Kirsi Rekous-blogista muisti minua jokin aika sitten tällä haasteellisella tunnustuksella. Kiitos siitä!

Eteenpäin en tätä enää laita, mutta seitsemän asiaa itsestäni voin paljastaa.

1. Minulla on aivan onnettoman huono muisti. Ja tämän tunnustuksen saadessani muistin, että olin unohtanut mainita aiemmasta, jo kauan aikaa sitten saadusta Betty Boop-kuvaisesta tunnustuksesta. Kiitos ja anteeksi, Tuulenpesän Siru, tunnustus kyllä huomioitiin, vaikka hautautuikin muistin syövereihin!

2. Sen lisäksi, että minulla on huono muisti, olen aivan mahdoton myöhästelijä. Tai vaikka en varsinaisesti myöhästyisikään, niin aina olen vähintäänkin viimetingassa. Lasten syntymän jälkeen olen kyllä hurjasti petrannut tätä hommaa, saan nykyään samassa ajassa hoidettua paljon enemmän asioita kuin aiemmin, mutta silti... Aina kiire ja hoppu, minä olen se, joka tulee viimeisenä paikalle naama punaisena ja puuskuttaen.

3. En muista, olenko maininnut tätä aiemmin, mutta syntyjäni olen kaupunkilainen. Jo teininä tiesin, etten halua kaupungissa loppuelämääni viettää, ja se näkemys on saanut vahvistuksen ja sinetin täällä takahikiällä.

4. Ihan kokonaan en ole cityelämää sentään unohtanut. Välillä, kun pitkät välimatkat kulttuuririentoihin harmittavat, niin haaveilen kaupunkikesämökistä. Eli kunhan se lottovoitto tulee, niin hankin yksiön jonkin suuren kaupungin keskustasta, jossa voi kesäisin käydä hummailemassa ja nuuhkimassa kuuman asfaltin tuoksua.

5. Olen ehdottomasti iltaihminen, mikä ei tässä nykyisessä työssä (eikä tässä muussakaan maalaiselämässä) ole ihan hyvä juttu. Monesti saan puhtia tekemisiin vasta iltayhdeksän jälkeen, mikä tarkoittaa nukkumaanmenon viivästymistä. Mikä taas tarkoittaa väsynyttä ja kamalaa aamua. Olen tosin huono menemään ajoissa nukkumaan, vaikken mitään ihmeellistä tekisikään, ja vastaavasti aikaiset aamut ovat aina kamalia, vaikka menisi nukkumaan kuinka aikaisin tahansa. Onneksi meillä on hoidettu hommat niin, että mies lypsää, ja minä menen muihin töihin vasta sitten, kun lapset on laitettu kouluun ja hoitoon.

6. Karjatilan emäntänä oleminen ei ole minulle mikään kutsumusammatti, pikemmiten päinvastoin. Vielä kymmenisen vuotta sitten sanoin, että ehei, en varmasti emännäksi rupea!
Viime aikoina on tullut mieleen taas yhä useammin, että jotain muutakin voisi elantonsa eteen tehdä.

7. Lopuksi on pakko tunnustaa, että ikäkriisiä pukkaa. Kun täytin kolmekymmentä, ei kriiseistä ollut tietoakaan, ja luulin olevani niskan päällä moisista. Viime aikoina olen yhä useammin huomannut, ettei tässä enää niin nuoria ollakaan. Että eläkeläistansseja odotellessa!