Sunnuntairetkellä

Minulla oli viikonloppuna lomittaja, ja lauantai-iltana sain päähäni ajatuksen, että lähdetäänkin viettämään sunnuntaita mummolaan. Sinne on kuitenkin yli 200 km matkaa, joten kovin useasti siellä ei tule käytyä, eikä yleensä tällaisia pikavisiittejä tehdä lainkaan.

Lähdin siis aamulla lasten kanssa ajelemaan, ja otettiin ajomatkakin ihan seikkailun kannalta, ajeltiin tavanomaisesta poikkeavaa reittiä ja pienempiä teitä ihaillen maalaismaisemaa ja vanhoja taloja (taas =)) Olin aiemmin vähän ajatellut, että olisin mennyt sunnuntaina Loviisaan Wanhassa wara parempi-päiville, mutta totesin, että se olisi tullut ihan ylivoimaisen rankaksi päiväksi etenkin lapsille. Että vähän lohtua tuohon menetykseen sai näistä matkanvarren maisemista.

Olen muuten aikamoisen höyrähtänyt vanhoihin ikkunoihin, ja niitä olisi kiva myös kuvata, mutta minä en ole kehdannut niitä pysähtyä kuvailemaan. Harmi sinänsä =/


Määränpäässä käytiin myös vähän metsässä kävelemässä, eikä takaisin tarvinnut tyhjin käsin tulla.

Kyllä kanttarellien kerääminen on helppoa, kun paikat tietää... (Siis isäni opasti.) Kauaa ei nokka tuhissut, ja sieniä tuli iso kasa! Täältä kotipuolen metsistä en ole onnistunut löytämään yhden yhtä kanttarellia.

Vaikka nälkä kasvoi syödessä,ja mieluusti niitä vielä lisääkin pakastimeen ottaisin, on ne niiiin hyviä!!