Maatiaiselämää

Kuistin pikapäivitys

2011-07-27T16:01:00.000+03:00

Aiemmista suunnitelmista huolimatta maalasin kuistin lattian. Vanha vihreä alkoi tuntua liian tunkkaiselle ja levottomalle, kun vaihdoinn kuistin huonekaluja. Nyt tunnelma on huomattavasti seesteisempi.

Pöytä on hyvin kiireisesti raaputeltu, tarkoitus oli saada tuo vaaleanvihreä pääväriksi, mutta nyt olkoon se jonkin aikaa näin... Ja ennenhän se oli tällainen...

Vielä puuttuu uudet verhot, kangasta sentään jo on. Ajattelin tehdä sellaiset, mitkä pystyy vetämään ikkunoiden eteen, niin on mukavampi pimeälläkin täällä istuskella.

Kanamaista menoa

2011-07-02T18:19:00.003+03:00

Mielenkiintoinen projekti maalis-huhtikuulta, eli kananmunien haudotus haudontakoneelta ei tuonut ihan toivottua tulosta. Munista kuoriutui vain kolme tipusta, jotka ovat aivan huikeita persoonia. Tätä kanankoipien vapaan vipellyksen seuraaminen on mitä rentouttavinta kesäpäivän puuhaa! Valokuvaaminen on tosin aika hankalaa, koska meno on sen verran vauhdikasta, ettei peräss tahdo pysyä...

Saunan ovi

2011-07-01T12:08:00.001+03:00

En tiedä, onko tämä vähän takaperin puuhun menemistä, mutta pihasaunan remontti on edennyt aivan väärästä päästä, ja räjähtäneessä saunassa on nyt uusi ovi. Halusin pihasaunaan tällaisen kaksiosaisen oven, ja kun sattumalta löysin asiasta innostuvan ja osaavan tekijän, niin ovi laitettiin tilaukseen. Minä esitin tekijälle visioni ovesta sanoin ja mallikuvin, ja tekijä itse toteutti oman visionsa tekemällä oven taapelin päällä tasaisesti harmaantuneista laudoista, ja lopputuloshan on aivan mahtava! Tätä ovea ei ihan heti maalata!

Oveen löytyi kirppikseltä vanha lukko, joka vielä on asentamatta, ja sisäpuolen kiinnityssalvat ovat vielä löytämättä. Tämä on antanut kuitenkin taas lisää mielenvirettä jatkaa projektin hidasta eteenpäinviemistä alkuvuoden rankan työputken uuvuttamanakin =)

"Pakkopäivitys"

2011-03-26T12:41:00.001+02:00

Viikot rientävät aivan mahdotonta vauhtia, ja on myönnettävä, että aikaa on joka viikolle vain rajallinen määrä. Kaikki vähänkin ylimääräinen on karsittu pois päiväjärjestyksestä, ja tässä vaiheessa tälle listalle on ikävä kyllä jäänyt myös mökkeröisen remontti. Palkkatyön ja kotielämän yhteensovittaminen on vielä siirtymävaiheessa, mutta optimistisesti uskon, että touko-kesäkuulla pääsen taas tarttumaan myös vasaraan ja maalisutiin.

Suunnitelmiahan on kyllä monenlaisia, ja ensimmäisten joukossa tulee mökkeröisen kuisti myös hieman uudistumaan. Vastoin aiempia suunnitelmiani aion kuitenkin maalata siellä myös lattian, ja kalusteet siellä myös vaihtuvat. Yllä oleva raaputusprojekti liittyy tähän uudistukseen, olen aivan haltioissani tuosta hailakasta vihreästä, miten en sitä aiemmin ollutkaan älynnyt??

Kirppisten kietäminenkin on kuulunut alkuvuonna tuohon mappi ö-listaan, mutta viimeviikonloppuisella täsmäiskulla löytyi vitosella uusi räsymatto sekä tämä:

Vanha kylpyhuoneen hana, jonkalaisista "viisaat miehet" ovat väittäneet, ettei niitä voisi huoltaa tai kunnostaa. Muutamalla eurolla sen kuitenkin mukaani otin ja toivon kovasti, että se nähdään vielä tositoimissa mökkeröisen saunassa kera varastossa odottelevan kylpyammmeen. (Hanan alla on muuten ensimmäinen mökkeröiselle ihan uutena ostettu huonekalu, tupaan tuleva Ikean apupöytä, ilmojen lämpenemistä ja maalausta odottelee sekin.)

Huuto.nettiä en ole käyttänyt moneen vuoteen, kun kyllästyin siellä pyydettäviin kiskurihintoihin. Erään tammikuisen sunnuntain iltapäiväsurffailu kuitenkin kannatti, kun löysin näinkin kauniin pöytälampun:

Ei maksanut mansikoita, mutta hiukanhan tuokin sulavalinjainen kaunotar sitä uutta maalia päällensä kaipaa...

Palatakseni vielä otsikkoon, miksikö tämä on "pakkopäivitys"? No siitä syystä, että tyttäreni torui minua tänäaamuna melko närkästyneenä siitä, etten ole blogia päivittänyt aikoihin. Sanoi, että kohta kaikki lukijat kyllästyvät, eikä kukaan täällä enää halua käydä... Että älkäähän hävitkö, kyllä täältä vielä palaillaan =)

Vähän taas eteenpäin

2011-01-02T13:05:00.001+02:00

Vasikoiden juomarehun väriset seinät on nyt maalattu. Vanha pinkopahvi ja paperitapetti imivät maalia aikamoisen ahnaasti, ja jos olisin ollut vähän ajattelevammalla päällä, olisin tehnyt pohjamaalauksen ensin ihan perusvalkoisella... Nyt ankeat ja alakuloiseksi tekevät tapetit on saatettu peittoon ja huone on tullut paljon viihtyisämmän oloiseksi.

Pinkopahvitetut nurkat on muuten aivan sairaan vaikeita maalata, onko kenenlläkään mitään konstia siihen, että niistä saisi siistit? Maalia ei oikein tahdo saafa levitettuä tasaisesti, ja tässä kohteessa tuo hapero tapetti tuppasi vielä vähän repeilemään alla. Ei ihan priimaa jälkeä tullut, mutta on tässä nyt ainakin hyvä pohja uudelle tapetille, kun sen joskus innostuu laittamaan =)

Minulla oli tarkoitus maalata lattia samaan riuhtaisuun, mutta päätin olla kerrankin järkevä, ja jättää sen lämpimille keleille. Aika ei vain riitä nyt talon lämmittämiseen sellaisiin lukemiin, missä maali kuivuisi.

Hätähousuna kuitenkin laittelin seinille jo tavaroita, ja mallailin tämän kirppispöydän ja roskistuolin paikoilleen.

Seinällä oleva pieni kaappi on saunalta löytynyt ja uudelleen maalattu. Se on yhden talon pojan koulutyö kolmannelta luokalta.Se sujahti niin sopivasti yhteen seinälle jääneeseen vanhaan naulaan, että siihen saa jäädäkin. (Nuo verhot on muuten aivan kamalat, mutta ne ovat väliaikaisesti kuitenkin paikallaan, kun parempiakaan ei vielä ole. Alennusmyynneille pitäisi siis joutua!)

Lammasrintamallakin on ollut hieman muutoksen tuulia. Isä pelasti taas pulasta, ja kuukausi sitten saatiin mökkeröisen vanhaan navettaan sähkövaloa ja uusi karsina. Uuhet muuttivat sinne asumaan, kotiin jäi vielä kolme pientä + yksi iso pässi, joista olisi kai hankkiuduttava eroon ennen kesää, niin surullista kuin se onkin.

Nyt huomasin itsessäni jo kevättä enteilevää mielialaa; yläkerran remontti alkoi pyörimään päässä. Josko sitä kohta alkaisi taas purkuhommiin.?. Alkuvuoden taitaa kuitenkin olla koko remontti taas jäissä, sillä aloitan nyt tammikuussa osa-aikaisesti myös tilan ulkopuolisen palkkatyön, johon perehtyminen vie varmasti oman aikansa ja energiansa. Mutta mielenkiintoisia haasteita on varmasti tulossa, uutta kohden siis!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille teille kaikille!!

2010-12-23T17:55:00.000+02:00

Viimeiset

2010-11-18T11:08:00.002+02:00

Täällä taas, ja nyt kera kuvien =) Esitteillä viimeisimmät löydöt, joista roskislöydöt saattavat ikävä kyllä olla ihan oikeasti lajinsa viimeisimmät sellaiset... Meidän lähes ehtymätön aarreaittamme, jätepiste "keskusvarasto" muuttui aukiololtaan rajoitetuksi, mikä tarkoittaa sitä, että myös sinne toimitetun tavaran määrä on ehtynyt. Meillähän on tähän asti ollut kaikille avoin ja maksuton kierrätyspiste, minne on tavaraa tuotu kauempaakin. Tästä me dyykkarit olemme luonnollisestikin olleet mielissämme, mutta kunnan johto ja jätekuljetus eivät, pisteen siisteystaso ja muut ongelmat johtivat siis porttien sulkemiseen. Harmillista.

Mökkeröisen eteisessä olevat matkalaukut ovat keräytyneet vähän sieltä ja täältä. Alin laukku on ystäväni alkusyksystä omalta kotipaikkakunnaltaan dyykkaama, sisältä ehjä ja ulkoa sopivasti kulunut. keskimmäisen laukun löysin sopuhintaan eräästä lopettavasta osto- ja myyntiliikkeestä, ylin laukku on ostettu paikalliselta kirppikseltä vuosia sitten. Tämä pino siirtynee todennäköisesti peräkamariin, kunhan remppa on valmis.

Kissakuvioinen lahjakassi oli ihan pakko ostaa paikallisesta kirjakaupasta, se sopi niin täydellisesti tähän eteisen tunnelmaan.

Ja tässä siis varsinaisesti viimeisin oma roskislöytö, aivan huippusellainen! Satuin jokunen aika sitten sopivasti roskikselle samaan aikaan erään naisen kanssa, jolla oli kärrissään erinäköisiä ja kuntoisia pinnatuoleja sekä tämä:

Samanaikaiseti niin vinksahtanut, resuinen, herttainen ja kaunis! Kysyin naiselta luvan, että saanko ottaa osan tuoleista itselleni, ja tämän kaveriksi pakkasin autoon myös muutaman pinnatuolin. Ne pääsivät varastoon odottamaan aikaa parempaa, mutta tälle on paikka varatttu suurinpiirtein näiltä sijoilta, missä se kuvassa on.

Pintaremontti etenee yskähdellen, pieniä ei-niin-ammattimaisia juttuja on viritteillä pohjatöiden suhteen, niistä kerrotaan sitten lisää, mikäli jälki on julkaisukelpoista...

Täällä ollaan, vaikkei sitä oikein huomaakaan

2010-10-30T14:59:00.000+03:00

Siivillä on taas näköjään mennyt aika edellisen päivityksen jälkeen. Ensin oli tunne, ettei ole mitään sanottavaa, ja nyt on tilanne se, ettei ole mitään näytettävää; kamera on ollut jo ainakin kolme viikkoa kadoksissa, enkä pysty tällä hetkellä näyttämään muutamaa hyvää löydöstä. Blogin päivittämisen vaikeuden kruunaa se, että tietokonekin vaihtui uuteen, ja kaikki vanhat kuvat on kaapissa olevassa ulkopuolisessa muistimötikässä, eikä laiskuri jaksa alkaa niitä sieltä järjestelemään mihinkään.

Päivät ovat varsin onnistuneesti kuluneet ihan puhtaasti arjen pyörittämiseen; lasten koulu, harrastukset, navetta, pakkopullaiset kotityöt, niiden päälle tietysti ne pakolliset syysflunssat ensin lapsilla ja sitten itsellä. Voisi siis sanoa harrastaneensa tätä tällä hetkellä niin trendikästä kotoilua, mutta tässä yhteydessä on ikävä kyllä sanottava tuo sana hieman ironisesti. Ei ole tullut istuttua kynttilänvalossa sohvannurkassa viltin alla, kirjaa lukien, teetä siemaillen, ei ole, ei. Eikä voi edes sanoa mitenkään kokonaisvaltaisesti nauttineensa tästä tämänhetkisestä arjesta.

Mökkeröisen peräkamarin remontointi on edelleen vaiheessa. Lattia on hiottu maalausta varten ja seinämuuri pesty. Huonehan oli tarkoitus tapetoida, mutta koska olen nainen, niin voin luonnollisesti myös muuttaa mieleni... eli odottamassa on pöntöllinen maalia seiniä varten. Hieman hirvittää, lähtevätkö vanhat tapetit maalin vaikutuksesta kokonaan irti, vai saanko seinistä kelvolliset? Tämä selvinnee toivottavasti lähiaikoina =)

Vannoutuneena brittifanina olen silmä kovana seurannut Liv-kanavalta tullutta Uusi elämä maalla-sarjaa. Siitä ilmeisesti vaikutteita saatuani laitoin rasiaan hieman vasikoiden maitojauhetta ja painelin maalikauppaan. Seinät tulevat siis olemaan vasikoiden juottorehun väriset, mikäli maalaus tapettien päälle onnistuu. Tapetoinnin tullessa toteutusvaiheeseen tuli vain sellainen tunne, että kaipasin ympärilleni selkeää ja vaaleaa seinää, tuollaiseen huoneeseen on olemassaolevat huonekalutkin helpompi sovittaa. Alunperinhan tuonne piti laittaa Tapettitalon Hyasintti-tapettia, mutta ehkä sen tai jonkin muun tapetin aika on sitten joskus myöhemmin.

Nyt yritän kehittää jostain suursiivouskipinää ja toivoa, että sen myötä kamerakin jostain kätköistä kaivautuisi esiin. Ja tänä iltana yritän myös kaivella niitä kynttilöitä esille ja kotoilla hieman siinä sanan mukavammassa merkityksessä =)

Perheenlisäystä

2010-09-04T15:57:00.001+03:00

Lampolassa on tällä viikolla syntynyt rakkauden hedelmiä. Tietoisestihan en ole uuhiani astuttanut moneen vuoteen, mutta pässi on päättänyt toisinaan hoidella hommat omatoimisesti, niin myös viime aprillipäivän iltana. Sen tuloksena jäi kaksi uuhta tiineeksi, toinen niistä sai tiistai-aamuna isot ja virkeät kaksostytöt, ja toinen torstai-aamuna neloset, joista yksi syntyi kuolleena ja yksi oli lampolaan saapuessani aivan kuolemankielissä. Sain tämän pienenpienen Taisto-pojan kuitenkin elpymään laittamalla sen lämpiämään vanhan toppatakin sisälle, ja nyt näyttäisi siltä, että eläjä siitä tulee. (Kuvassa tuo pieni mustasilmäinen rääpäle.)

Emänsä ei Taistoa enää hyväksy, joten tuttipullopeliksi on mennyt taas meikäläisen elämä. Maitoa olen lypsänyt ensimmäisenä poikineesta uuhesta, sillä kun jostain syystä toinen utarepuolisko jää tyhjentymättä. Taisto on toisen (myös hyvin pienen) veljensä kanssa aika hauskan näköisiä kavereita, mustien silmärinkuloiden lisäksi ne ovat myös vartaloltaan läikikkäitä, kun taas niiden isompi veli on lähes kokonaan musta ja muutenkin aivan erilainen rakenteeltaan. Alimpina tuossa kuvassa ovat ne ensimmäisenä syntyneet tyttöset, terhakat silkkiturkit =)

Kolmisen viikkoa sitten meille tuli niinikään lisäystä muonavahvuuteen, jotain, mitä minä olen kaivannut, mutta mies taas ei... Tutulla tuli tarve saada yhdelle kissalleen uusi koti, niinpä meille muutti tämä vuoden ikäinen hurmaava Jurri-Purri. Mies näyttäisi sopeutuneen sisäkissaan jopa yllättävän hyvin, ja minä olen menettänyt sydämeni tälle persoonalliselle ja seuralliselle kollille aivan täysin.

Niin on kiire, ettei mitään ehdi tekemään

2010-08-15T18:58:00.001+03:00

Ihmeellisessä tahmassa on taas tuntunut kuluvan viime viikot; mitään ei saa aikaiseksi, vaikka muka koko ajan on kädet täynnä hommia. Tässä kuitenkin muutama ennen ja jälkeen-kuva kuukauden takaisesta saavutuksesta. Vielä puuttuu välitilasta ja hellan päältä laatoitus, mutta muutoin tupa alkaa olemaan jo aika valmis.

Yllätyksiä ulko- ja sisäpuolelta

2010-07-20T14:28:00.001+03:00

Isä kävi taas jokunen aika sitten "kylässä" ja sai taas paljon näkyvää aikaiseksi. Hän purkasi pois talon pohjoisseinustalla olleen vuorilaudoituksen, joka oli alareunastaan aivan laho. Tähän seinustalle tulee vedet ja lumet sekä talon, että kuistin katolta, ja koska kyseessä on pohjoisin nurkkaus, niin lumetkin sulavat tästä todella hitaasti- Lisäksi talossa ei ole koskaan ollutkaan vesikouruja, joten kaikki sadevesi on myös tähän roiskunut.
Seinä näytti aika lohduttomalle ja kamalalle, vaikkakaan itse en ollut alahirren kunnosta juurikaan huolissani, keväällä lumia lapioidessani olin sitä puukolla tökkinyt, eikä pahimmastakaan kohdasta terä uponnut kuin puoleenväliin...

Varmuuden vuoksi seinää avattiin myös ikkunan alta, joka oli täysin vaurioton. Alahirttäkään ei tarvinnut käydä vaihtamaan, siitä veistettiin pehmeät pois ja laitettiin paikkauspala tilalle. Yllättävän pienet oli vauriot siihen nähden, mitä se olisi voinut olla! Nyt on seinässä jo uusi, ehjä verhoilukin paikoillaan.

Saunaremonttikin saatiin sitten vihdoin alkuun.... Ja siihen se nyt hetkeksi seisahtuikin, nimittäin se ikävä ylläri paljastui saunan kovalevyjen ja lasivillojen alta.

Se oli jo alkujaankin tiedossa, että saunan seinään joutuisi saletisti jokusen, ainakin yhden hirren vaihtamaan. Löylypuolen päätyseinä näyttää ulkopuolelta tältä, viides hirsi on pullahtanut ulospäin, ja sisältä se on ihan silppua.

Todellisuus olikin aika paljon odotettua karumpi, sillä sama seinä näyttää sisäpuolelta tältä:

Eli käytännössä tuota seinän alaosaa ei enää ole edes olemassa, potkaisemalla menisi jalka siitä läpi...
Myös sivuseinien alaosat ovat reilun metrin matkalta täysin kypsää kamaa. Ihmetellä vain täytyy sitä, miten tämä rakennus pysyy vielä niin hyvässä ryhdissä, huh.

Nyt siis etsiskellään asiansa osaavaa henkilöä, joka antaisi realistisen näkemyksensä tämän korjaamisesta, mahdotontahan se ei ole, mutta mitkä ovat kustannukset, sitä en tiedä... Ja ennen korjauksen aloittamista pitäisi löytää korvaushirsiä, laskeskelin, että n. 50 metriä saattaisi riittää. Vai onko lie järkevämpää (ja edullisempaa?) höyläyttää siihen hirret uudesta puusta?

Lopuksi vielä iloinen ylläri pihamaalta, joka viime kesänä jäi täysin huomaamatta. Nimittäin talon takaa heinikosta löysin pionin, pienen, hontelan siipakkeen, jossa oli yksi nuppu. Jännityksellä odotin nupun aukemista, kaunis ja hyvälle tuoksuva kukkahan siitä tuli. Täytynee hieman parantaa pioniparan elinoloja, jos seuraavina kesinä tulisi useampia kukkia =)

Riemunkirjavaa

2010-06-28T10:50:00.000+03:00

Eteinen alkaa pikkuhiljaa asettua kuosiinsa, enää on yläkerran portaat maalaamatta ja tuossa kuvasta oikealle olevan kellarinoven ympärys työstämättä. Portaat maalaantuu toivottavasti tällä viikolla, tuo ovenympärys valmistuu ehkä joskus =) Ja luonnollisestikin, kuten asiaan kuuluu, myös lattialistat puuttuvat. Niitä ei siis ole vielä olemassakaan, joten tämä loppusilaus varmaan hoituu seuraavan parin vuoden aikana...

Nähdessäni ensimmäistä kertaa tuon mintunvihreän oven, koin sisäisesti pienimuotoisen järkytyksen, voi kääk! Mutta nyt en maalaisi sitä muun väriseksi mistään hinnasta!

Oppia menneiltä ajoilta

2010-06-18T13:09:00.000+03:00

Minustakin tuli vihdoin vanhan koulutaulun onnellinen omistaja!
Aika-ajoin näitä olen huutiksesta katsellut, mutta todennut hintojen olevan jotain muuta, kuin mitä olisin valmis maksamaan. Pari vuotta sitten tauluja oli eräässä vanhan koulun huutokaupassa myytävänä isot kasat, mutta niitä myytiin harvinaisuuksia lukuunottamatta nipuittain, ja kivoimmissa kohosi hinnat sielläkin aika korkeiksi.

Meidän kylällä järjestettiin kolmisen viikkoa sitten pienimuotoinen rompetori, jossa kotiseutuseura myi kätköistään löytyneitä aarteita. Myös yksityishenkilöt saivat mennä tapahtumaan myymään omia tavaroitaan.

Olin jo melkein unohtanut koko tapahtuman, mutta onneksi tarkastin lehti-ilmoituksen rompetoriaamuna, ja siinä mainittiin myytävänä olevan mm. koulutauluja. Eli kerrankin onnisti, pyyhälsin paikalle ensimmäisten joukossa ja sain valita parhaimman päältä. Tällaista mustapohjaista kasvitaulua nimenomaan haikailin, ja ensimmäisenä käteen sattunut kallioimarre oli napakymppi, juuri sellainen, mitä olin etsinyt!

Taulujen hinnat olivat varsin kohtuullisia, mutta hulluus ei silti päässyt näiden kanssa iskemään, koska päräytin heti taulunoston jälkeen kaupat vanhasta sängystä, johon upotin lähes kaikki loput käteisvarani... Olin muuten jo unohtanut muissa kiireissäni koko sängyn, sehän on edelleen kirkkaan vihreänä pakettiauton kontissa odottelemassa työstäjäänsä, heh.

Sängyn jälkeen ostin vielä moottorisahan, kun halvalla sai... Ei tarvitse pelätä turmelevansa miehen sahakalleuksia, saatikka ensin etsiskellä niitä mistä milloinkin. Onhan toki jokaisella itseään kunnioittavalla naisella oltava oma moottorisaha, vai mitä?

Tilaisuus oli jo loppumaan päin, kun kaivelin viimeisiä kolikoita taskun pohjalta, seitsemän euroa löytyi. Plarasin vielä kertaalleen koulutaulunippuja, ja bongasin tämän sudenkorentotaulun. Sudenkorennot ovat aina olleet mielestäni perin kiehtovia otuksia, ja vaikkei mökkeröinen ihan veden äärellä olekaan, on sen pihamaallakin korentoja lennellyt. Taulun vasemmasta alakulmasta puuttuu reiluhko palanen, joten pienen tinkaamisen jälkeen sain korennot itselleni niillä viimeisillä hiluilla, jei!

Ruutuja lattiassa, osa 2

2010-06-16T13:58:00.000+03:00

Nyt se on valmis!! Työtunteja ei lasketa, mutta sen voin sanoa, että kovin paljon suurempaa pinta-alaa en ihan helpolla viitsisi alkaa ruuduttamaan =)

Lisäksi on todettava, että tämän työn kohdalla kiire kannattaa unohtaa, jos mielii hyvää jälkeä. Itselleni tuli vähän hoppua maalin hitaan kuivumisen johdosta, ja eteisen pimeämmässä päässä joudun ehkä muutamaa suhruista ruudun rajaa vielä korjaamaan (teipit kannattaa siis laittaa huolellisesti ja tiiviisti!). Mutta viileästä ja kosteahkosta säästä huolimatta onnistuin saamaan työn päätökseen lomittajan ollessa navetalla ja lasten ollessa muutaman päivän kyläilyreissulla. Ja nyt malttamattomana odotellaaan maalin kovettumista, että saa kalusteita paikalleen!

Ruutuja lattiassa, osa 1

2010-06-02T13:00:00.002+03:00

Koevedos ruutulattiasta on maalattu. Tarkoituksenahan on ruuduttaa koko eteisen lattia, mutta malttamattomana tein koevedoksen ensin tuonne vessakomeroon. Eteisestä ja komerostahan otettiin lattiat auki reilu viikko sitten, siivottiin vanhat moskat pois ja laitettiin selluvillaa tilalle. Eteisen lattiaan isäni työsti vanhat lankut takaisin, mutta tähän komeroon käytiin hakemassa rautakaupasta ihan uutta mökkilattilautaa. Eteisen lattia odottaa vielä loppuhiomista, mutta tämän pääsi maalaamaan heti.

Onhan tuo ruudutus aika tarkkuutta vaativaa hommaa, mutta oikeastaan myös aika hauskaa, jos sen vain saa tehdä rauhassa. Ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, onnittelin itseäni moneen kertaan loistavasta värivalinnasta, tuo tumma väri on kerrassaan ihana =) Uulan puulattiamaali taas luonnollisestikin käytössä, tässä väreinä pouta ja laava. Kunhan saan eteisen lattian maalattua, niin taidan muuttaa sinne (siis eteiseen) asumaan... Siitä tulee nimittäin talon hienoin ja lämpimin lattia!

Tupakkapaikoilla kuulee parhaimmat tarinat

2010-05-22T12:09:00.001+03:00

Huhujen mukaan tupakkapaikoilla kuulee ne parhaimmat tarinat ja hauskimmat jutut. Ehkäpä tämä on tiedetty jo kuutisenkymmentä vuotta sitten, niin osuvan hauskasti oli nimetty mökkeröisen lattian alta löytynyt tulitikkuaski =) Alempi tee-aski taitaa olla hieman uudempaa tuotantoa, ainakin lattian alta löytyneistä lehdistä päätellen lattiaa on auottu jostain syystä 60-luvun alussa.

Lattian alta löytyi myös priimakuntoinen vanha Saimaa-aski. Eipä tulisi mieleenkään kehystää seinälle nykypäivän tupakka-askia, mutta tuo on kyllä nostalgisen kaunis kääre.

Samalla sain hyötykäytettyä tapetin mallipalan ja maalipurkin pohjilla maalatun vitriinikehyksen, joka on jo pidemmän aikaa pyörinyt tyhjän panttina. Kaikelle näköjään paikka löytyy, kunhan jaksaa odottaa!

"Keittiö asennettu"

2010-05-21T21:48:00.001+03:00

Hyvinhän on näyttänyt taas aika vierähtäneen edellisestä postauksesta. kevät meni kylmänkohmeessa vähän kangerrellen, ja nyt tuntuisi olevan tekemistä ihan joka puolella vaikka vuorokauden ympäri. Onneksi aurinko ja lämpö saa minussa aikaan sen, että taas jaksaa painaa.

Isä kävi alkuviikosta "kylässä", ja teki muutaman täyden ja hikisen päivä remonttihommia. Nyt on eteisessä ja tulevassa vessakomerossa tiiviit, lämpöiset lattiat sekä uudet vanhat keittiökaapit asennettuna. Tuo ovien väri on minusta edelleen vähän hassu ja ristiriitainen; pidän siitä kyllä, mutten ole varma onko se paras valinta tuohon kohteeseen... Uskon kuitenkin, että kaappi istuu paikalleen vielä paremmin, kunhan hormit saa maalattua ja kaakelit paikalleen. nyt tuossa välitilassa on siis levy, mutta siihen on tulossa valkoiset 15x15 kaakelit. Ja jossain vaiheessa tuo ovilistan vihreäkin vaihtuu muuksi, kunhan saan jostain sen väläyksen, että mikä noille listoille mahtaisi olla se oikea väri...
Pintojen värit ovat kuitenkin tässä vaiheessa toisarvoisia asioita, olen oikein tyytyväinen siihen, että keittiössä on ihan oikea lavuaari (vanha hanakin on paikallaan, mutta siitä ei tule vettä) ja vessakomerossakin on lavuaarin poistoputki jo paikallaan. Tosin vain pelkkä putkenpätkä, mutta kuitenkin =) Näillä näkymin loppukesällä voisi olla mahdollista, että kaivuri tulee kaivamaan ojia saunan sähköille ja poistovesiputkille (tuo tiskialtaan poistoputki menee vanhaan sakokaivoon, mutta liitettäneen sitten joskus uusiin putkiin, jos/kun vedenkäyttö tuolla lisääntyy).

Nyt painetaan hulluna rästiinjääneitä aitahommia, ja kunhan eläimet on saatu pihalle, pääsee taas maalauspuuhiin!

Miten voikin olla niin vaikeaa?

2010-04-13T09:54:00.002+03:00

Nimittäin maalin värin valinta...

Keittiön tiskikaapin ovet on maalattu, runko odottelee vielä maalausympäristöön lisää plusasteita. Halusin siis ehdottomasti kaapista kaksivärisen. Itse muistan tämän kaapin olleen tummanruskea-harmahtavanvalkoinen. Alkuperäinen väri on ollut se tyypillinen 50-luvun vihreä (ilmeisesti punaisin tehostein?, ja siinä välissä kaappi on ollut maaleista päätellen myös sinapinruskea.

Kaikki, joilta mielipidettä kysyin olivat vihreän värin säilyttämisen kannalla. Itse en kuitenkaan kaappia enää vihreäksi mieltänyt, se ei vain tuntunut tuohon tupaan istuvan. Koska tuvan seinät ja katto on tummat, halusin kaapista vaalean, mutten liian vaaleaa. Mielessä kummitteli ruskeahko väri, muttei kuitenkaan ihan selkeä ruskea. Vaikeaa?

Lopulta päädyin Tikkurilan vanhat värit-värikartasta löytyviin sävyihin, runko valkeaksi (alin valkoinen vasemmassa reunassa) ja ovet sävyllä, joka ei näyttänyt olevan ruskea eikä beige, vaan miellyttävästi jotain siltä väliltä. (Koodia en muista, värimalli on alin kartan oikeassa alareunassa.)

Maalasin nuo ovet kotosalla, ja väri näytti hyvälle. Etenkin iltahämärässä se taittui jännästi hiukan vihertävänharmaaseen, ja olin tyytyväinen valintaani.
Eilen vein ovet takaisin mökkeröiselle, ja mitä ihmettä... nehän ovat aivan keltaiset!! Ei siinä mitään, kauniisti kellertäville ne kirkkaassa päivänvalossa näyttää, mutta olisi ne ehdottomasti saaneet olla selkeästi ruskeammat. Höh ja pöh.

Nyt taidan jättää ne toistaiseksi tuollaisiksi, ja kunhan saan rungot ja tuvan hormit vielä maalattua, niin tarkastelen sävyä uudemman kerran. Miksei maaleista voisi ostaa pienenpieniä, ihan parin euron näytepurkkeja?

Sitku

2010-04-10T13:23:00.002+03:00

Havahduin tuossa huomaamaan, että vuodesta on kulunut jo reilu neljännes, ja minä olen elänyt koko vuoden sitku-elämää. "Sit ku verokirjanpito on tehty". "Sit ku alakerta on suursiivottu." "Sit ku yläkerta on suursiivottu." "Sit ku auto on siivottu" "Sit ku lumet on sulanu." "Sit ku kerhot jää kesätauolle." "Sit ku on enemmän rahaa." "Sit ku on enemmän aikaa." Ja luonnollisesti mihinkään toimeen ei ole tullut kunnolla tartuttua, alkuvuosi on mennyt huokaillessa ja sitkutellessa... (paitsi se verokirjanpito ilmoituksineen ja muine hörsöineen on sentään hoidettu pois alta oikeassa aikataulussa.) Sitkuttelulla sitä ikäänkuin antaa itselleen luvan olla saamaton ja siirtää asioita hamaan tulevaisuuteen.

Toisaalta olen myös aina ollut sellainen ihminen, että yleensä asiat lähtevät sujumaan vasta silloin viimeisessä pakossa; silloin tapahtuu ja ripeään tahtiin. Vaikka samalla hieman harmittaakin, että miksei asiaa voinut hoitaa yhtään aiemmin, ettei olisi tullut niin kiire...

Olen myös antanut itselleni luvan karsia ohjelmistostani pois sellaisia hommia, mitkä eivät ole juuri nyt tärkeitä/ajankohtaisia/tarpeellisia, kuten esimerkiksi kukkapenkkien ja kasvimaan laitto. Se on puuhana sellaista, mikä olisi kyllä ihan mukavaa, mutta vain silloin, jos se on vapaaehtoista ja siihen riittää leppoisasti aikaa. Viime kesänähän en tehnyt pihalla juurikaan mitään (ja sen ikävä kyllä myös huomaa), ja tulevalle kesälle olen listannut tärkeimmiksi puutarhatöiksi mökkeröisen levinneiden lupiinien kitkemisen ja omenapuun istuttamisen. Kaikki muu saa edetä tilanteiden ja fiiliksen mukaan.

Hieman kyllä kutkuttaisi laittaa myös pieni yrttimaa takapihalle, siis ihan vain pieni. Ja naapurustosta eräs herttainen emäntä lupasi minulle hieman maatiaisperunalajikkeen siemenperunoita, eli ihan pieni perunamaakin olisi tulossa. Siis ihan pieni. Ja muutama kesäkukkajuttukin olisi mielessä, mutta sellaisia ihan pieniä juttuja vain. Koska eihän kesää ole, jos ei yhtäänn kukkia laita, eihän?

Viikolla pyörähdin kaupungissa pölynimurin hankintareisulla, samalla kävin pikaisesti Plantagenissa, josta oli ihan pakko hankkia nuo kauniit puutarhatyövälineet. Niillä on sitten mukava kuopsutella kaikenlaisia pieniä puutarhaprojekteja, sitku niille löytyy sopiva rako =)

Kiikkustuolin minäkin ostin

2010-04-03T16:47:00.001+03:00

Tai en oikeastaan ostanut, vaan sain. Ystävä halusi päästä tästä tilaa vievästä kapineesta eroon, ja minä taas ehdottomasti halusin tällaisen tilaa vievän kapineen itselleni. (Vaikka ei se oikeasti kauhean näppärästi mihinkään nurkkaan solahda, mutta on onneksi keveytensä ansiosta kätevästi paikasta toiseen siirrettävissä.) Vastineeksi lupasin viedä ystävälleni köntin lampaanlihaa seuraavalla kyläilyreissulla.
Ja myönnettävä on, vaikka se on tilaavievä, niin on se myös varsin mukava kapine. Eilen istuskelin tuvan nurkassa hiljalleen keinutellen, katsellen auringon valaisemia seinähirsiä, hiljaisuutta kuunnelleen. Millään ei olisi viitsinyt sitä sessiota lopettaa.

Löysin myös jokin aika sitten tuvan lattialle "talvimatot". Niiden kanssa kävi aikamoinen säkä, kun satuin kirppikseltä löytämään kolme samankuvioista räsymattoa, jokainen n. 3 metriä pitkä ja hintaa vain 10€/matto!
Olin nimittäin jo varautunut siihen, etten samanlaisia, miellyttävänvärisiä pitkiä mattoja löydä mistään.

Hanget ovat vajonneet viimepäivinä ihan silmissä, ja kuistin viereistä pohjoiskulmaa lukuunottamatta olen saanut mökkeröisen seinustatkin lumivapaaksi vyöhykkeeksi. Eilen kävin vähän tökkimässä tuosta pohjoisseinustalta lahonneen vuorilaudan alla olevaa hirttä, ja aloin olla melko optimistinen sen suhteen, että korjaustöissä ei ehkä sittenkään tarvitse vaihtaa koko hirttä. Kesän korvalla puretaan tuo laho vuorilauta pois jotta saadaan koko (karu?) totuus hirsien kunnosta selville. Eikä kesän tuloon mene kauaa, meidän piha on nimittäin tulvillaan peipposia!

Tulisijat

2010-03-15T09:43:00.000+02:00

Sussu julkaisi jokusen aika sitten postauksen heidän kotinsa tulisijoista, ja minusta se oli niin mielenkiintoinen, että päätin tehdä itse samanlaisen. Tosin näiden lämmittävyysominaisuuksia en pysty hirveästi arvioimaan, koska en niitä ole täysin "tositoimissa" päässyt käyttämään. Syksyn kuitenkin pidin taloa lämpöisenä lähinnä leivinuunin ja keskikamarin uunin avulla, joulun alla oli annettava periksi koville pakkasille, ei enää aika ja sisu riittänyt kahden talon lämmitykseen.

Tässä ensimmäisenä tuvan leivinuuni ja puuhella. Luonnollisestikin ensimmäisellä visiitillä silmäni nauliutuivat tuohon puuhellaan, uskotte varmaan? Nyt olemme tulleet sen kanssa jo sen verran tutuiksi, ettei sen enää tarvitse savuttaa koko taloa harmaaksi... Kylmäkäynnistys vaatii siis malttia, mutta kun vetämään lähtee, niin on suorastaan täydellinen kumppani.

Leivinuunilta oli syksyllä pakko kysyä, että yrittääkö se ottaa multa luulot pois, vai mikä on? Nuohoojalta tosin juuri kuulin, että tämä uuni on aina ollut syksyisin nahkea vetämään, ja kuulemma uunin tehneen muurarin kaikillatulisijoilla on sitä samaa ongelmaa... Mutta kunhan uunissa pieni lämmin henkäys tuntuu, ei vedon kanssa ole ongelmia (eikä vika ollut lämmittäjässä!!)

Leivinuunin tiilikuviota on vahvistettu maalilla, ja se on aika... hallitseva tai jotain. Jokin aika sitten tulin siihen tulkseen, että taidan maalata tuon yläosan valkoiseksi samalla, kun maalaan tuon seinän. Mustaksi maalattu peltinen alaosa saa jäädä ennalleen.

Tuohon hellan yläpuolelle olen jo hankkinut ihan tavallisia valkoisia 15x15 kaakeleita, jospa nekin saisi jo ensi kesän aikana vaihdettua.

Tämä keskimmäisen kamarin elämää nähnyt uuni on esitelty ennenkin, mutta tässä se taas on, kaikessa karuudessaan.
Nuohooja on sen tarkastanut ja antanut sille vielä siunauksensa, mutta on sitä jopa mietitty, josko sen purkaisi ja laittaisi uuden tilalle? Pientä korjausta oli pakko tehdä, kun uuninluukut meinasivat jäädä käteen. Ja jos ei lottovoittoa tule, niin todennäköisesti tämäkin saa ensihätään vain vähän silottelua ja uutta maalia pintaansa.

Peräkamarin uunia ei ole käytetty kai moniin vuosiiin, käsittääkseni tämä huone oli kylmänä ainakin 15-20 vuotta? Ja siitä syystä tämä onkin hyvässä kunnossa, ja tarkoitus laittaa lämpäiseksi ensi talvena. Uuni on todella kauniin mallinen, mutta lattialevyjen poistamisen jälkeen sen ympärille jäi hankalat raot, joita ei tavallinen uunineduspelti peitäkään. Nyt on siis mietinnässä, että teettääkö tähän pellistä uunin muotoa myötäilevän eduspellin, vai laittaisiko eteen laatoituksen? Asia selvinnee syksyyn mennessä tämän huoneen remontin (toivottavasti) edetessä.

Yläkerran huoneista en ole juurikaan maininnut, saatikka kuvia julkaissut. Tosin ei niissä tällä hetkellä juurikaan mainittavaa löydy, toisessa huoneessa on muovimatto edelleen alttialla, ja se toimii huonekalujen maalaustilana + remppavarastona. Toisessa huoneessa on lautalattia ja julisteiden jäljiltä olevat röpelöiset pinkopahvit, siihen huoneeseen on alettu näköjään kasaamaan huonekaluja säilöön. Tässä huonekaluhuoneessa on myös varaava tiiliuuni, ihan ehjän ja ryhdikkään näköinen, mutta aika huomiotaherättävän värinen...

(Eikä huoneen lattia suinkaan ole vino, mutta kuvaaja taisi hieman olla.) maalillajan tästäkin taidetaan selvitä, epäilen nimittäin, että tuo väri ei välttämättä kuitenkaan istu tämän huoneen jatkosuunnitelmiin.

Maalaustilana olevassa yläkerran huoneessa on Porin matti kamiina. Minulle ei ihan täysin aukea näiden kamiinoiden ihannointi, monen olen kuullut vanhajoa Porin matteja ihastelevan ja haikailevan, enkä oikein ymmärrä miksi? Tosin minulla ei näistä lainkaan käytännön kokemusta, ehkä niiden lämmitysominaisuudet ovatkin käytännössä paremmat kuin kuvittelen? Mutta toki kamiina saa paikkansa pitää, saa nähdä, aletaanko sitä joskus jopa taas lämmittämään.

Pikainen googletus muuten kertoi, että tämäkin tuote on retroistettu, ja uudelleen tuotannossa! http://www.porinmatti.fi/

Viimeisimpänä pihasaunan "hellahuoneen" pienenpieni puuhella, tämäkin jo joskus aiemmin näytetty.
Pieni ja sievä, mutta kuva on taas hyvä muistutus siitä, että kohta pitäisi jo ruveta hommiin, mikäli mielii kesällä saunomaan (tai nauttimaan viihtyisästä pukuhuoneesta). Työtä riittää...

Pientä, mutta valmista

2010-02-27T12:47:00.003+02:00

Jo lähes vuosi sitten kävin tallinnasta, josta ostin pari vyyhtiä villalankaa, ihan vain niiden kauneuden vuoksi. Lankoja aloin työstämäänkin jo kuukausia sitten, mutta töiden valmistuminen vei taas oman aikansa, minulla kun pienikin työ tuppaa suurimman innostuksen laantuessa (tai uuden innostuksen iskiessä) jäädä nurkkaan odottamaan uutta inspistä.

Sain kuitenkin jotain valmiiksikin, sopivasti tämän talven pitkiä pakkasia varten.

Toinen ostamani vyyhti oli vyyhtinä todella kaunis monivärinen. Ehkäpä se olisikin kannattanut jättää vyyhtinä koristamaan jotain tuolinreunusta, sillä ei se neulottuna näytä enää läheskään niin kauniille. Joissain kohtaa värit vaihtuvat töksähdellen, ei liukuvasti, mikä omaan silmään on jopa häiritsevää.

Hihattimen olen kuitenkin saanut siitä tehtyä ja tällaiselta se näyttää.

Tämä oli itseasiassa valmistuttuaan kauan kokonaan käyttämättä, mutta nyt pakkasten paukkuessa (ja sisälämpötilankin pysytellessä viileähköinä) huomasin, että etenkin tietokoneella kauan istuessa se auttaa paljon jo ennestään kiukuttelevia hartioita. Ja vaikka lanka on ohutta, niin todella mukavasti kuitenkin lämmittää! Näitähän voisi tehdä vaikka lisääkin.

Toinen Tallinnasta tuotu villalanka lähti mukaan myös värinsä ansiosta; kaunis, rauhallinen sammaleenvihreä väri muistutti mummolan vanhasta puusohvasta =)

Siitä olen saanut valmiiksi kämmekkäät, simppelit putkilot, joissa on peukaloille reiät. Nämäkin ovat aivan huiput etenkin tietokoneella istuessa tällaiselle ääreisverenkiertohäiriövaivaiselle!

Omien lampaiden lankaa sain hyödynnettyä pipon verran, hieman liian suuren pipon... Tätä kutoessani tyttäreni opasti, että "tee siitä riittävän iso, että se ylettyy korville!" No, ei jää korvat paljaaksi tämän kanssa.

Uusi ja pienempi pipo on muuten puikoilla, mutta suhdanteet ovat nyt sellaiset, että ei taida näille lumille valmistua.
Nyt nimittäin tekisi kovasti mieli ommella jotain, mutten oikein saa idean päästä kiinni, että mitä ompelisi. Ehkäpä käynti kangaskaupassa valaisisi asiaa?

Tyylitestiä ja kirjavinkkiä

2010-02-24T13:12:00.004+02:00

Vekaruksen blogista löysin linkin Tikkurilan tyylitestiin. Vaikka epäilinkin tietäväni oman tyylisuuntaukseni aika tarkasti, niin kävin silti mielenkiinnosta tekemässä testin.

Ja vastauksessa se varmistettiin: "Tyylisi on: Aitouden etsijä". Aidot luonnonmateriaalit, murrettu väriskaala. Ekologiset arvot, käsityön jälki. Kyllä, nappiin osui.

Nouseva tyylini onkin sitten Herkkä haaveilija; puuteroituja pastellisävyjä, huoletonta huvilatunnelmaa, muistojen kultaamaa kartanotyyliä ja kodikasta yhdessäoloa. Kyllä, kyllä, sopivassa määrin tätäkin!

Tähän samaan sopiikin vinkata kirjasta, johon olen viimeisimpänä ihastunut (paitsi että tuo kirja on nyt katastrofaalisesti tehnyt katoamistempun siivousmylläköissä, apua!!).

Eli Jane Cumberbatchin Puhdas tyyli, aivan ihana ja levollisia kuvia täynnä oleva kirja!! Jos te muut "aitouden etsijät" ette tähän vielä ole tutustuneet, niin suosittelen lämpimästi etsimään kirjan käsiinne! Tarkempi selostus kirjasta löytyy Ilon polku-verkkokaupan sivuilta, ja samalla voin suositella myös kyseistä kauppaakin. Olen löytänyt täältä aiemminkin sisustus/remontointikirjoja edullisesti ja nopealla toimituksella.

Niin, ja ellette ole tyylitestiä vielä tehneet, niin kokeilkaahan sitäkin!

Löytöjä salamavaloissa

2010-02-17T13:51:00.004+02:00

Blogi on päivittynuyt viimeaikoina suorastaan hävettävän huonosti(=ei siis lainkaan), mutta lupaan parantaa tapojani. Kevätaurinko tuntuu tekevän hyvää, ja uskon, että kunhan pakkasmittari alkaa näyttää siedettävämpiä lukemia, niin minäkin pääsen tas liikkeelle tästä horroksestani.

Aikanaan aloitin blogini pääsääntöisesti siksi, että halusin päästä jakamaan löytöjen tuomaa riemua muiden "etsijöiden" kanssa, mutta tuo löytöjen julkituominen on jäänyt taka-alalle jo aikoja sitten, muiden asioiden vallatessa tilaa.

Tässä kuitenkin joitain tämän talven aikana tehtyjä löytöjä ja heräteostoksia.

Mökkeröisen tulevaan vessakomeroon peili, juuri sitä muotoa, mitä etsinkin. Ihana =)

Tämä ei ole tämän talven löytö, mutta liittyy vessaan. Eli vanha lavuaari pelastui mukaan roskikselta jo monta vuotta sitten, ennen mökkeröisen hankintaa. Mietin silloin sitä kotiin viedessäni, että mitä ihmettä minä tälläkin teen... Mutta tässä taas nähdään, käyttötarkoitus sillekin löytyi! Eli lavuaari pääsee käyttöön talossa olleeseen komuuttiin yhdistettynä, tämä kuva siis vasta suunnitteluvaiheesta.

Joulukuussa kävin pienessä seurakunnan tiloissa pidetyssä huutokaupassa, josta mukaan lähti tarkkasilmäisen tyttäreni ansiosta nämä kaksi Kilta-tuolia, 5€/kpl. Tuolit eivät olleet edes kaupattavien listalla, vaan eteisen nurkassa tavarakasassa, joka taisi olla roskikselle menossa. pidän tuosta muodosta ja erityisesto tuosta kermanvärisestä vinyyliverhoilusta. Nämä ovat siis menossa lasten huoneisiin, jahka ne joskus valmistuvat.

Samaisesta huutokaupasta lähti mukaan myös kaksi seinälokeroa, 2 €/kpl. Ehkä näillekin jostain paikka löytyy?

Kirppikseltä tuli ostettua pöytä, kun halvalla sai... Ja tämän myötä sain myös hyvän syyn alkaa katsastamaan pöydän kaveriksi soveltuvia tuoleja, heh =)

Kevättä kohden

2010-01-01T20:40:00.001+02:00

Tässä vielä kuvia tästä pysähtyneestä keskitalvesta lumen ja pakkasten keskeltä. Vaikka tuntuu, että koko syksyn on ollut niin saamaton vähän joka saralla, niin sain minä sentään mökkeröiselle talvisemmat verhot ja tyynynpäälliset.

Jotenkin on helpottunut olo, kun vuosi vaihtui. Nyt kaivetaan tyhjä kalenteri esille, tehdään kotona nurkkien suursiivousta ja verokirjanpitoa. Sen jälkeen jatkuu remontti mökkeröisellä.

Oikein valoisaa ja onnellista vuotta 2010 kaikille!

Hyvän joulumielen enkeli

2009-12-18T09:21:00.004+02:00

Sain tällaisen jouluisen enkelitunnustuksen Tuijan blogista, kiitos!

Nyt en aio erikseen nimetä mitään blogia, jolle tämän antaisin, vaan haluan toivottaa tässä yhteisesti kaikille tänne kurkkijoille oikein rauhallista joulunaikaa.

Kuten varmaan huomaatte, Maatiaiselämä on ollut aika hiljaista viimeaikoina... Energia on kulunut arjen pyörittämiseen ja voimien keräämiseen, toivotaan, että vuoden alusta saisi taas tartuttua muihinkin kuin pakollisiin puuhiin.
Siihen asti, nautitaan hetki hiljaisuudesta =)

Mun murretta

2009-11-21T20:33:00.010+02:00

Sussun ja Sulo Lintusen yhteisestä pesästä nappasin tämän hauskan haasteen. Oli pakko, koska vaikka kirjoitankin kirjakieltä, ei vanha synnyinpaikan murre lähde puheestani pois millään, vaikka paikkakunnat ovat jo useampaan otteeseen vaihtuneet.

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne.

* Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.

* Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?

* Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

* Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.

* Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

* Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.

* Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa?

- Meijän Heidin punanen mekko mahtuu mullekkii
- Tarvitsiä apuu siin kirjotustehtäväs, minkä se maantiedon ope sulle anto?
- No hyvä on, tehää sit sillee niiku siä sanoit.
- Meijän iskän äiti sano et se hakee meiät joskus varttii vaille kuus.
- Miä menin sinne Helsinkii sit bussil, ku miä myähästyin siint junast.
- Ootsiä nähny missää sit mun isoveljen kännykkää?
- Ostitsiä sen hameen, mikä oli siäl henkal ja Maukal?

Tunnistiko joku murteen? ;-)

Tapettivalinta ja keittiönkaapin yläosa

2009-11-19T14:07:00.006+02:00

Mökkeröisen peräkammarista en ole näköjään juurikaan eses ottanut kuvia, ainoa kuva löytyi ajalta ennen muovimaton poistoa. Tässä huoneessa on hillityn haaleat, aneemiset 50-luvun tapetit ja talon muusta tyylistä poiketen valkoiset ovet ja ikkunalistat. Tällä hetkellä huone toimii työkaluvarastona ja ylijäämähuonekalujen sijoituspaikkana. Tuo muovimatto on kuitenkin otettu pois, ja huoneessa on nyt alkuperäisessä vihreässä maalissaan oleva lautalattia.

Ensikesänä olisi aikomus tapetoida ja ottaa käyttöön tämäkin huone. Kovasti sornet jos syyhyäisivät tapetoinnin kimppuun, mutta tämän huoneen kohdalla on ensin tarkistettava pohjoispuolen alimman hirren kunto, ettei tarvitse tapetoinnin jälkeen mitään hirrenvaihtoja sitten suorittaa.

Tapettitalon mallistoa olen selaillut kerta toisensa jälkeen, mutta oikeantuntuista tapettia ei van osunut kohdalle. Kunnes jokin aika sitten napsahti, tapetti, jota en aiemmin ollut huomannut lainkaan tuntui heti oikealle.
Tämän huoneen kohdalla minulla oli ajatus iloisesta, kuviollisesta ja jostain syystä punasävyisestä tapetista. En tiedä, mitäs tuo punaisuus tuli, koska se ei edes kuulu lempiväreihini. Joka tapauksessa olen tämän remontin kohdalla huomannut, että kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja tunteeseensa valintojen kohdalla, niin tässäkin.

Ja tässä tapetti, jugend-kauden tapeteista löytynyt Hyasintti. Tilasin varmuuden vuoksi parista muustakin väristä mallipalat, mutta kyllä tämä marjapuuronpunainen on se oikea.

Ovet ja ikkunalistat tulevat tuollaisiksi vaniljan värisiksi, kuten koemaalattu pöytä tapetin alla. Lattia oli tarkoitus maalata joskus harmaaksi, mutta toistaiseksi taitaa jäädöä vihreäksi, sopii tuohon tapettiin oikein hyvin! Tulisipa jo kesä!!

Aurinkoa tässä kaivattaisiinkin, että saisi taas tartuttua hommiin. Olisin niin jo halunnut esitellä maalatut ja paikoilleen asennetut keittiönkaapit, mutta ei... Tässä kuitenkin isoisäni tekemä keittiökaapin yläosa, jossa on yläasentoon lukittavat liukuovet. Eli tätä voi halutessaan pitää "avokaappina" tai tarpeen vaatiessa laittaa ovet kiinni. Lapsuudestani muistan, että yleensä nuo ovet olivat aina tuossa yläasennossa.

Värivalinta ei edelleenkään ole lukkoonlyöty. Kaikki, kenen mielipidettä olen kysynyt ovat olleet vihreän kannalla. Kuitenkaan oma vaistoni ei täysin allekirjoita edelleenkään tuota vihreää, joten todennäköisesti päädyn alkuperäiseen ajatukseeni. Maaliahan se kuitenkin vain on, ja sen voi aina uusia!

Lopuksi vielä eilen kasaamani kehys vessaan tulevalle elokuvajulisteelle. Puretun komeron listoista tehty, ja tietysti ilman jiirisahaa...
Vessakomeroa olen kovasti taas suunnitellut, ehkä kohta jaksaisi käydä sen kimppuun ihan oikeasti.

Marraskuussa

2009-11-09T16:24:00.002+02:00

Haaveillaan neljän kuukauden talviunista.

Ruokitaan lintuja uudelta lintumökkilaudalta.

Puhalletaan elämää korjailtuun pahvikammarin uuniin -ehkä se säästyy purkutuomiolta ja saa itselleen uuden ulkoasun, joskus.

Tuoksutellaan vamiljakynttilöillä.

Ihastellaan juuri oikeanlaisia lyhtypidikkeitä ja lyhtyjä -löytyihän ne, kun jaksoi vaan odottaa!

Koristeltiin jo ensimmäinen pieni kuusi kuistille, talvikuusi.

Tunnustus

2009-10-25T20:33:00.003+02:00

Kirsi Rekous-blogista muisti minua jokin aika sitten tällä haasteellisella tunnustuksella. Kiitos siitä!

Eteenpäin en tätä enää laita, mutta seitsemän asiaa itsestäni voin paljastaa.

1. Minulla on aivan onnettoman huono muisti. Ja tämän tunnustuksen saadessani muistin, että olin unohtanut mainita aiemmasta, jo kauan aikaa sitten saadusta Betty Boop-kuvaisesta tunnustuksesta. Kiitos ja anteeksi, Tuulenpesän Siru, tunnustus kyllä huomioitiin, vaikka hautautuikin muistin syövereihin!

2. Sen lisäksi, että minulla on huono muisti, olen aivan mahdoton myöhästelijä. Tai vaikka en varsinaisesti myöhästyisikään, niin aina olen vähintäänkin viimetingassa. Lasten syntymän jälkeen olen kyllä hurjasti petrannut tätä hommaa, saan nykyään samassa ajassa hoidettua paljon enemmän asioita kuin aiemmin, mutta silti... Aina kiire ja hoppu, minä olen se, joka tulee viimeisenä paikalle naama punaisena ja puuskuttaen.

3. En muista, olenko maininnut tätä aiemmin, mutta syntyjäni olen kaupunkilainen. Jo teininä tiesin, etten halua kaupungissa loppuelämääni viettää, ja se näkemys on saanut vahvistuksen ja sinetin täällä takahikiällä.

4. Ihan kokonaan en ole cityelämää sentään unohtanut. Välillä, kun pitkät välimatkat kulttuuririentoihin harmittavat, niin haaveilen kaupunkikesämökistä. Eli kunhan se lottovoitto tulee, niin hankin yksiön jonkin suuren kaupungin keskustasta, jossa voi kesäisin käydä hummailemassa ja nuuhkimassa kuuman asfaltin tuoksua.

5. Olen ehdottomasti iltaihminen, mikä ei tässä nykyisessä työssä (eikä tässä muussakaan maalaiselämässä) ole ihan hyvä juttu. Monesti saan puhtia tekemisiin vasta iltayhdeksän jälkeen, mikä tarkoittaa nukkumaanmenon viivästymistä. Mikä taas tarkoittaa väsynyttä ja kamalaa aamua. Olen tosin huono menemään ajoissa nukkumaan, vaikken mitään ihmeellistä tekisikään, ja vastaavasti aikaiset aamut ovat aina kamalia, vaikka menisi nukkumaan kuinka aikaisin tahansa. Onneksi meillä on hoidettu hommat niin, että mies lypsää, ja minä menen muihin töihin vasta sitten, kun lapset on laitettu kouluun ja hoitoon.

6. Karjatilan emäntänä oleminen ei ole minulle mikään kutsumusammatti, pikemmiten päinvastoin. Vielä kymmenisen vuotta sitten sanoin, että ehei, en varmasti emännäksi rupea!
Viime aikoina on tullut mieleen taas yhä useammin, että jotain muutakin voisi elantonsa eteen tehdä.

7. Lopuksi on pakko tunnustaa, että ikäkriisiä pukkaa. Kun täytin kolmekymmentä, ei kriiseistä ollut tietoakaan, ja luulin olevani niskan päällä moisista. Viime aikoina olen yhä useammin huomannut, ettei tässä enää niin nuoria ollakaan. Että eläkeläistansseja odotellessa!

Keittiökaapit, vihdoinkin!

2009-10-18T12:24:00.005+03:00

Nyt on vihdoin saatu mökkeröiselle keittiönkaapit, tiskikaappi sekä siihen kuuluva yläkaappi. Tosin ne ovat vielä hieman vaiheessa, kuten kuvasta näkyy...

Kaapit ovat oman isoisäni 50-luvulla itse tekemät, joten tunnearvoakin niillä on paljon. Positiivinen yllätys oli, että ne ovat pysyneet parinkymmenen vuoden ulkorakennussäilytyksen jälkeenkin vielä hyvässä kunnossa, eikä niihin ole tarttunut sitä kamalaa tunkkaista hajua, mikä monissa vanhoissa puuhuonekaluissa on.

Isäni oli poistanut kaapeista päällimmäisen ruskea-valkoisen maalikerroksen sekä pöydän kannessa olleen pikitöhnällä kiinnitetyn muovimaton. Isä myös sahasi kanteen paikan tiskialtaalle, joka löytyi edullisesti yhdestä halpis-kaupasta. Yritin aikani etsiä sopivaa tiskiallasta kierrätyskeskuksista, mutta näin pieniä ei löytynyt. Ja koska Ikeaan ei saa aikaiseksi lähdettyä, niin tämä oli oikein hyvä löytö.

Yläkaappi on vielä hiomatta, sen jälkeen pääsisi taas maalaushommiin. Ja siinäpä sitä on taas ongelmaa kerrakseen... Nimittäin värin valinta tuntuu taas ylivoimaisen vaikealta!!

Alkuperäinen väri on ihan kiva, samaa väriä kuin mökkeröisen ikkunanpieletkin. En kuitenkaan halua tuonne liikaa museotunnelmaa, joten tuo vihreä saa jäädä peittoon.
Haluaisin maalata nämä kaksivärisiksi, ihan kuten ne yleensä on ennenaikaan maalattukin. Tarkoitus on myös maalata tuvassa jo ollut astiakaappi samoilla väreillä.

Tällä hetkellä hallitsevana ajatuksena on käyttää hieman sävytettyä valkoista runkoon ja vaaleaa hiekanruskeaa oviin ja laatikoihin. Mutta voiko vetimet ja nupit maalata kolmannella (tummanruskealla) värillä? Entäs tiskikaapin kansi? Sitäkin ajattelin tummemman ruskeaksi. Vai tuleeko kolmella värillä yleisilmeestä liian levoton?
Haussa on kuitenkin vaalean valoisa, tummia seiniä ja kirjavia kalusteita tasapainoittavat kaapit.

Tuvan vihreät ikkunalistat tulevat varmaan jossain vaiheessa muuttumaan lattianvärisiksi, eli vaaleanharmaiksi. Yhtenä vaihtoehtona ajattelin myös kaappien toiseksi väriksi tätä samaa harmaata, mutta meneekö se sitten jo liian hölmön näköiseksi?

Olisiko kenelläkään selkeämpää visiota värivaihtoehdoista?

Talon vieressä on tammi

2009-10-06T12:41:00.008+03:00

Silloin, kun omasta talovanhuksesta vielä haaveilin, minulla oli useamman kohdan toivelista asioista, joita talossa ja pihapiirissä täytyisi olla. Yksi näistä asioista oli pihlajapuu.

Mökkeröisen pihalla ei kuitenkaan ole pihlajaa, tontin ainoa pihlaja on pieni risu navetan takana. Pihassa on kuitenkin pari pientä vaahteraa, sekä näillä leveyksillä vähän harvinaisempi puu, tammi.

Lapsena muistan ihalleeni jostain syystä tammenterhoja. Ehkä siksi, että ne tuntuivat hurjan eksoottisilta, eihän niitä oikeastaan nähnytkään kuin Aku Ankassa. Ja olisittepa nähneet meidän lasten ilmeet, kun heille selvisi, että tämä puu on tammenterhoja tuottava tammi... "ai ihan oikeita tammenterhoja?!"

Pihan puihin on laitettu linnunpönttöjä hellyttävälle korkeudelle, vain n. puolentoista metrin korkeuteen. Tämä tammessa oleva pönttö on kaiken lisäksi kauniskin, sulautuu puuhun hienosti. Asukkaitakin tässä taisi olla, vaikken niitä kesällä ehtinyt nähdäkään, ääntä vain kuului pöntöstä.

Tammen oksilla on myös siellä täällä naavatupsuja.

En tiedä, minkäikäinen tämä puu on, mutta kokoa sillä on melkoisesti. Ehkäpä se on istutettu tähän talon valmistumisen aikoihin?
Kuvan oikeassa reunassa näkyy talon kattoa, puu yltää vielä jonkin verran korkeammalle.

Tammen juurella kasvaa kieloja, ja toisella puolella on "kukkapenkki", tai siis lähinnä jäännös sellaisesta. Alueella kasvaa valkoista angervoa, peurankelloa, lehtosinilatvaa, lupiinia (ärs!!), syreeniä ja ainakin yksi akileija. Ja nyt siellä kukkii syysasterit kauniisti kuusentaimien lomassa...

Kuuset, lupiinit ja seassa kasvavat heinät on tarkoitus nyppiä joukosta pois ja katsoa, miten kasvit siitä virkoavat.
Vaikka tammi varjostaakin koko talon itäseinää ja tätä kukka-aluetta, niin toivon tammelle pitkää elinikää ja elinvoimaisia terhovuosia! (Terhoja oli muuten puussa todella paljon, mutten ehtinyt niitä keräämään. Kun vihdoin olin niitä menossa haalimaan talteen, ne olivat jo pudonneet. Eikä maassa ollut kuin lakit, mihin ihmeeseen ne terhot hävisisvät?)

Äiti on vähän väsynyt

2009-10-01T09:17:00.004+03:00

En yleensä tunne itsessäni minkäänlaista kaamosmasennusta, mutta nyt tuntuu syksy vieneen puhdin pois. Harmaina päivinä ei saa mitään aikaan, aurinkoisina päivinä sitävastoin kaksinverroin. Outoa.

Syksy on ihan lempparivuodenaikani, mutta nyt se ei oikein tunnu miltään. Johtuneeko tuo "liian lämpimistä" ilmoista vaiko olemattomasta ruskasta? Tosin ilmakin jo viileni, tänäaamuna oli mittarinlukemat pakkasen puolella!

Syystyöt ovat omalta osaltani aika vaiheessa, lampola tyhjentämättä ja lampaat tietysti keritsemättä. Sisällä ei kärsi päiväaikaan olla, kun ikkunat ovat niin tolkuttoman likaiset, kääk!!

Mökkeröisen sisälämpötilakin alkaa uhkaavasti laskemaan. Pieniä tulia olen siellä pitänyt remontin jälkiä siivoillessani. Sisäeteisen lattian kimppuun tässä vähän sormet syyhyäisi, mikäli saadaan lämpötilat pidettyä siedettävinä.

Nyt on hurjat kaksi päivää "lomaa" navetalta, ehkäpä se auttaa taas saamaan uutta virtaa. Tänään aikeissa se lampolan tyhjennys, ja huomenna haaveissa päästä mökkeröisen pihamaalle puuhailemaan.
Auringonpaistetta siis tilauksessa!

Sisko ja sen veli

2009-09-13T13:05:00.002+03:00

Varmaan jo yli kolme vuotta sitten löyin kirppikseltä vanhan tummanharmaan pöytälampun. Pari vuotta sitten spreijasin sen metallinhohtopurppuraiseksi ja annoin sen koulutietään aloitelevalle esikoiselle työvaloksi.

Nyt lapset bongasivat kirpputorilta veljelle ihan samanlaisen, värinä kirkkaan oranssi ja maalipinnaltaan kuin uusi. Pakkohan se oli hankkia, vaikkei pienemmän koulutie ihan vielä alkanukaan.

Väliaikaisesti valmista kaikki on vaan...

2009-09-08T10:39:00.003+03:00

Näkymä tuvan ovelta ennen ja jälkeen. Olen kovin tyytyväinen, vaikka osa kalusteista puuttuukin, ja osa on väliaikaisilla paikoillaan. Tuvasta esim. puuttuu vielä kokonaan tiskikaappi. Tarkoituksena olisi saada hellan viereen 50-luvun ala-ja yläkaapisto, mutta projekti on vielä hyvin, hyvin vaiheessa.

Astiakaappi, ruokapöytä ja pitkä penkki on talossa valmiiksi olleita. Ruokapöydän ympärillä olevista tuoleista olen yhden ostanut kirppikseltä, ja kaksi saanut ilman istuinosia. Eilen sain nekin vihdoin päällystettyä käyttökuntoon. Lisäksi varastossa on vielä yksi samanmallinen tuoli odottamassa maalausta (Kiitos, Leena!).

Vaaleanpunainen sohva on ostettu kirppikseltä. Verhoiluissa ja verhoissa on käytetty samaa Laura Ashleyn 2-laadun kangasta, Eurokankaasta 4,90 €/metri! Enkä ole vielä edes keksinyt, miksi se on 2-laatuista?

Keittiön tekninen nurkkaus, alla väliaikaisesti talossa ollut liinavaatteita sisältävä kaappi. Jääkaappia ei vielä ole, mutta se sijoittuu joskus mahdollisesti tähän nurkkaan. Tai jos se on kamalan ruma, niin sitten viereisen kammarin oven taa piiloon, heh =)

Matot ovat löytö roskikselta.

Tänäiltana meidän pitäisi kokoustaa erään yhdistyksen kokousta tuossa tuvassa, täytynee siis lähteä polttelemaan hieman puita uunissa. Vaikka kokouskutsussa mainittiinkin, että villasukat kannattaa ottaa mukaan!

Valoa!

2009-08-31T19:37:00.003+03:00

Nyt sitä saa, napista napsauttamalla!!

Olemassaolevat huonekalutkin ovat päässeet sisälle, nyt on työn alla verhojen ompelu, tavaroiden asettelu ja siivous.
Jonka jälkeen remontti voi taas jatkua...

Paluu arkeen

2009-08-21T18:00:00.011+03:00

Aika on suorastaan juossut koulujen alettua. Taas on hieman päivittämistä tähän omaan elämisen rytmiin, enemmän pakollista menoa ja enemmän kellon mukaan kulkemista.
Esikoinen siis aloitti tokaluokan ja kuopus meni vielä vuodeksi ryhmikseen. Minä odottelen malttamattomana kansalaisopiston kurssivihkosta, selvästi on syksyä ilmassa, kun sormet syyhyävät näpertelyn pariin!

Remontissa ollaan siinä vaiheessa, että lattiat listoineen on maalattu, osa listoista on kylläkin vielä kiinnittämättä. Katot jäivät maalaamatta, mikä näyttäisi olevan kuitenkin se viisaampi ratkaisu. Tumma katto ei näytäkään tunkkaiselle, vaan antaa mukavasti särmää tälle pahvikammarille. (Malttamattomana piti muuten mattojakin mallailla, vaikka lattiat saavat vielä jatkaa kovettumistaan ennen varsinaista kalustamista...)

Lattioissa Uulan lattiamaali, sävy usva. Mielestäni hyvinkin lähelle oikean väristä. Ja maalin alla näkyvissä kaikki mahdolliset lommot ja kolhut.

Nyt odotellaan sähkäriä, vähän odottelin jo tälle viikolle, mutta jospa se oikeasti jo ensi viikolla tulisi. Sitä ennen on kiinnitettävä loput listat ja raivattava peräkammarin huonekalut pois seinänvieriltä. Tässä tapauksessa muuten on se odottavan aika melko pitkän tuntuinen!

Vähän myös kiirehdin edelle aikaani, sillä kävin ostamassa itselleni etukäteissynttärilahjan. Synttärit ovat vasta ensikuussa, mutta nämä olisivat saattaneet olla myytynä jo siinä vaiheessa.
Ostin itselleni kotimaisen käsilaukun, Suomen pukutehtaan valmistaman, sarkakankaisen käsilaukun. Laukussa on käytetty armeijan harmaista sarkatakeista kauluksia ja hihoja, sivuissa onpienet leijonanapit. Idea on hauska, ja lisäksi tässä kulkee mukana aimo annos Suomen historiaa!

Oikein hyvänä plussana myös kotimaisen työn ja naisyrittäjyyden tukeminen!

Maalausterapiaa

2009-08-08T10:33:00.003+03:00

Torstaina mikään ei mennyt suunnitellusti. Suunnitelmissa oli puhdistaa kaikki katto-, lattia- ja ovilistat sekä siivota maalattavat lattiat odottamaan maalausta. Vielä puoliltapäivin näytti, että kaikki menee leppoisasti nappiin, mutta sattuma toisensa jälkeen vesitti hyvän aikataulun ja tehokkaan, työteliään iltapäivän.
Kun viimein pääsin mökkeröiselle, oli navetta-aika jo ovella, ja minä itse olin kiukkuinen kuin ampiainen. Kaikki otti päähän ja teki mieli vain hyppiä tasajalkaa. Listojen puhdistus ei enää napannut pätkääkään, joten poksautin maalipurkin auki.

Kiihkeän sudinnan kohteeksi joutui kuistilla oleva ärsyttävän sininen pöytä ja tuoli. Olin yrittänyt verhota äkäisen väristä pöytää liinalla, huonolla menestyksellä. Jalat kirkuivat sinisyyttään liinan alta ja liina... se oli aina tahrainen ja ryppyinen ("oho, en mä mitään tehnyt, cokislasi vain kaatui")!

Maaliksi valikoitui jo kolmatta vuotta kaapissa ollut vaaleanvihertävä Empire, väri, jonka mies oli valinnut erästä astiakaappia varten. Tämä kaappi on maannut jo kolme vuotta konehallin nurkassa, tällä hetkellä tukevasti isojen traktorinrenkaiden takana. Päättelin siis, että ehdin varmaan ostamaan tilalle uuden maalin, ennenkuin kaapin maalaus tulee ajankohtaiseksi... =D

Lopputuloksen myötä mielialakin kohentui ja kiukku haihtui maalinhajuun. Nyt pöytää voi pitää ilman isoa liinaa, ihanaa! Ja vaikka kaikki huonekalut ovatkin hiukan erivärisiä, niin mikään ei sieltä hyökkää enää äkäisesti silmille.

Kaiken lisäksi Plantagenista ostettu Mårbacka on osoittautunut hintansa väärtiksi, se vain kukkii kukkimasta päästyään.

Ja tänään saa lisää maalausterapiaa, lattiat odottavat maalaajaansa, vihdoinkin!

Saunamökkihaaveilua

2009-08-01T12:31:00.009+03:00

Mökkeröisen saunamökille ei vielä ole tehty muuta kuin hiukan siistitty. Saunassa on vietetty elämisen näköistä elämää, ja jälki on sen mukaista...

Jatkossa tästä saunasta olisi tarkoitus saada peseytymiskelpoinen ja viihtyisä, pidemmällä tähtäimellä siitä mahdollisesti tulee tilan "talouskeskus", jonne saa sijoitettua vesipumput, lämminvesivaraajan, suihkun, pesukoneen jne. Pitkän tähtäimen suunnitelmat vaativat mm. lattian ja viemäröinnin uusimiset sekä lattialämmityksen laittamisen.
Vielä ei ihan niin pitkälle jaksa ajatella, siksipä kirjaan tähän muutaman vähän vähemmän tylsän ja teknisen haaveen ja toiveen tilaa ajatellen =)

Toive nro 1: kylpyamme

(Kuva Metsänkylän navetasta)

Saunapuoli on niin reilunkokoinen, että tilaa ammeelle löytyy hyvin. Enää täytyisi vain löytää vanha (mielellään tassujalkainen,tottakai!) amme, joka ei maksa satoja euroja.

Toive nro 2: kaksiosainen "tallinovi"

(Kuva täältä)

Ollessani englannissa 15 vuotta sitten ihastuin näihin taloissakin käytettäviin kaksiosaisiin oviin. Sellaiseen löytyi jopa teko-ohje Suomelan sivuilta, mutta ajattelin taiteilla nykyisen oven kahtia.
Tähän oveen kuuluu ehdottomasti valkoinen maali ja mustat takorautasaranat ja muut systeemit! Lisäksi oven ympärille kuuluu sabluunalla tehdyt murattiköynnökset.

Toive nro 3: englantilaismaaseutulainen cottage-tunnelma

(Kuva kirjasta "Kuningattaren kaupungissa", joka todella on suosittelemisen arvoinen!!)

Aluksi pidin itseestäänselvyytenä, että pukuhuoneeseen tulee vaaleankellertävä helmipanelointi. Nyt ajatukset ovat kallistuneet maalattuun hirteen... Näin tuollaista kauniin kellertävää vanhaa hirsiseinää erään ystäväni luona, ja totesin sen olevan todellakin kaunis. Koska talossa en raaski hirsiä maalata, niin ehkäpä täällä sitten?
Pukuhuoneessa on pikkuruinen puuliesi ja neliruutuinen ikkuna. Sisustuksen väreinä olen ajatelullut vaaleankellertävän lisäksi tiilenpunaista, vihreää ja hiekanruskeaa. Eli vaikka ulkopuolella pysyy perisuomalainen punamullattu hirsipinta, niin sisällä olisi hiukkanen Emmerdalea =)

Jotta haaveilu ei menisi liiallisuuksiin, niin tässä saunan nykytilanne:

Öh...

Valolle ja varjolle

2009-07-29T18:37:00.004+03:00

Tänään tuli hoideltua valaistukseen sekä vähän varjostamiseenkin liittyviä juttuja.
Sain nimittäin aikaiseksi tilattua mökkeröiselle sähkökalusteet. Sain sähkäriltä sähkösuunnitelman yhteydessä tarjouksen, ja tulin siihen tulokseen, että lähes pakkasella olevasta remonttibudjetista johtuen hankin kalusteet itse. Hintaeroa oli joissain nippeleissä lähes puolet!

Valokatkaisijoiksi tulee Strömforsin Renova-sarjan pyöreät ihanuudet:

Pistorasioiksi sen sijaan ei tule Renovaa, useastakin syystä.
Ensinnäkin, hinta näillä taviksiin verrattuna on kaksinkertainen. Toisekseen en juurikaan edes pidä näistä kaksiosaisista pistorasioista. Ja kolmanneksi, ne sijoitetaan niin, ettei niitä paljoakaan edes näy. Ja neljänneksi; löysin tarjouslaarista pistorasiat, jotka maksoivat vain 1/4 näiden hinnasta. Toivotaan, että ne luonnossakin näyttävät hyviltä! (Kuvassa Renova-pistorasia)

Tämä yksiosainen pistorasia on kyllä söpö, sellaisen otin varalle tulevaan vessaan katseen korkeudelle sijoitettavaksi.

(Kuvat täältä)

Tilasin myös ulkovalon. Olen kolunnut monia nettiputiikkeja, eikä mieluista tahtonut löytyä. Mielenkiinnolla odotan myös tämän näkemistä ihan "livenä".

Ja piti vähän myös näpertää... Ripustin nimittäin verhot pahvikammariin! Koska ikkuna on eteläseinällä, niin varjoa oikeasti tarvitsee, mutta suurin syy oli se, että halusin nähdä, miten verhot sopivat seinään...

Kerrankin mielikuvat ja todellisuus kohtasivat!

Vintage stripes

2009-07-28T18:04:00.002+03:00

Pieni ja pikainen kurkistus maalattuun pahvikammariin, jonka seinistä tuli yhden erheellisen maalikerroksen jälkeen sellaiset kuin pitikin =)

Eli kahta eripaksuista maalarinteippiä apuna käyttäen seinistä tuli raidalliset. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen (eli näistä teippiraidoista) yritin päästä helpommalla ja maalata telalla 10 cm:n tasaraitoja... Lopputulos oli suttuinen ja kamala!! Sen jälkeen kävin iltahämärissä maalaamassa valkoiset raidat umpeen, jonka jälkeen huone näytti ihan batiikkivärjätyltä...

Vetelin teippejä ihan silmämitalla, ja yllättävän tasavälisiltä nuo näyttää. Ja raidoissa (joiden piti olla vihertävänharmaat, mutta näyttävät beigelle) on hauska ja kovin muodikaskin vintage-efekti johtuen epätasaisesti vedellystä maalista. Voisi melkein sanoa, että niistä tuli paremmat kuin oli tarkoitus =D Lisäksi seinä ei edes näytä maalatulta, vaan tapetoidulta. Jess!

Seuraava etappi on listahommia ja lattian maalaamista. Tosin ennen sitä täytyy kai välillä tehdä vähän enemmän näitä oikeitakin töitä.

Pingotusta

2009-07-24T17:52:00.009+03:00

Nyt on päästy sanoista tekoihin, ja pahviseinät ovat maalausta vaille valmiit!

Tiistai-iltana homma alkoi pahvien leikkaamisella määrämittaansa(huonekorkeus + 5 cm).

Pätkimisen jälkeen kostutin pahvit sumutinpullon avulla nurjalta puolelta. Sumutin vettä "kaksi kerrosta" per pahvi, mutta reilumminkin olisi voinut kostuttaa.

Tämän jälkeen käärin pahvit säilörehumuoviin, jossa ne olivat n. 12 tuntia.

Koska pahvit tuntuivat asennusvaiheessa "ei-liian-märiltä", niin suihkuttelimme niitä vielä tässä vaiheessakin. Ensimmäiset pahvit jäivät hurjille kupruille ennenkuin hokasimme, että vuodat kannattaa viedä rullaksi käärittynä katonrajaan. Loput sujahtivatkin seinälle suorastaan mestarillisesti!

Pahvien saumat liisteröitiin tapettiliisteri-erikeeper-seoksella, jonka tein täysin mutu-versiona. Mistään ei nimittäin löytynyt tarkkoja ohjeita mittasuhteille. Itse laitoin pariin liisterilitraan n. 2/3 keskikokoisesta liimapullosta.
Liisteröimisen jälkeen saumat naulattiin nupeilla puolipänniin (ihan uusi sanonta meikäläiselle). Poistin nämä naulat jo samana iltana, kun pahvi alkoi kiristyä ja naulanreiät suurentua.

Pahvivuodat esikiinnitettiin ylä- ja alareunoistaan huopanauloilla n.30 sentin välein. Kun koko huone oli pahvitettu, piti ylä- ja alareunat sekä ovien ja ikkunoiden reunat naulata vielä nupinauloilla nupirihman (pahvisuikale) päältä. Ohjeet käskivät naulaamaan 2,5-3 cm:n välein, mutta vähän fuskasin... Oli kova homma muutenkin, viimeisen nupin sain lyötyä hieman puolenyön jälkeen!

Tänään laiton vielä saumauspaperit liitoskohtien naulanreikien päälle, nyt pitäisi sitten osata päättää seinien väri!

Ja huomaatteko, miten ne jättikuprut ovat silenneet? On tämä ihmeellinen materiaali =))

Valmisteluja

2009-07-21T09:46:00.005+03:00

Välillä alkaa melkein ahdistamaan, kun lukee toisten huimaa vautia etenevistä projekteista. Pitää itseään muistutella, että eihän tässä aikatauluja pitänyt olla... Olisi vaan niin mukavaa saada jo paikat valmiiksi!

Nyt on hiljalleen edetty siihen vaiheeseen, että sisäsähkötöistä on saatu tarjous ja siitä on neuvottelut kesken.

Viime viikolla tilasin Domus Classicasta pellavarivettä, nupirihmaa ja nupeja. Riveraudan sain lainaksi paikalliselta vanhojen tavaroiden harrastajalta. (Ikkunanvälit täytyy tiivistellä vähän uudelleen.)

Tänään vien lapset yökylään, ja tarkoituksena olisi painua yöksi mökkeröiselle valmistelemaan pinkopahvitusoperaatiota, huomenna pitäisi nimittäin saada pahveja seinään! Kaikki tarvittavat välineet on kasassa, vain kokemusta omaava piällysmiäs puuttuu, kääk!

Minulla on lomittaja loppuviikon ajan, ja tarkoitus olisi saada hommia etenemään mahdollisimman paljon; seinän pesua, listojen putsailua, tulevan vessakomeron tyhjennystä, kaikenlaista pikkupuuhaa. Toivottavasti jossain välissä ehtisi myös hiukan huilia!

Raportti pahvien kanssa puljaamisesta tulee loppuviikosta, meni syteen tai saveen!

Leimattu

2009-07-20T19:36:00.005+03:00

Angliankatsastuslaulu

Vähän kyllä pelotti.
Tai ainakin jännitti.
Ymmärtäväinen inssi pumppaili jarruja niin kauan, että sai hyväksyttävät tulokset.
Pohjassa ei ollut reikää.
Bensatankin saumakaan ei enää vuotanut, kun omistajatar paikkasi sen mäntysuovalla.

Leima tuli.

Ja kotimatkakin taittui taas hymyssä suin.

Puhastettu eeltä

2009-07-09T07:11:00.006+03:00

Aikanaan (kauan, kauan sitten) opiskellessani maatalousoppilaitoksessa, meillä oli konehallilla työnjohtaja, joka käytti sanontaa "puhastaa eeltä". Eli jos jokin työstettävä juttu piti puhdistaa ennen varsinaista toimenpidettä, niin hän käski sen puhastamaan eeltä.

Minä otin pikaiseksi väliprojektiksi mökkeröisen astiakaapin, jonka meinasin jo maalatakin. En kuitenkaan maalannut, koska en osannut päättää, minkä väriseksi ja miten sen tekisin. Eli maalaanko yksi- vai kaksiväriseksi? Valkoiseksi vai värilliseksi? Päätin jättää maalauksen odottamaan tuvan yleisilmeen selkeytymistä, ehkä ratkaisu tulee silloin ihan itsestään.

Puhastin kuitenkin kaapin jo eeltä. Maalipinnan hioin jo kevyesti valmiiksi, ihan jo senkin takia, että pääsisin kaappia täyttämäänkin. Ja tietysti ensin paperoimaan.

Kaappiin kuuluva leikkuu(vai leivin-?)lauta kävi paikallisella puusepänverstaalla, jossa siihen vaihdettiin uusi pinta tuohon tasoon. Nyt tuntuu käyttöönotto paljon mukavammalle.

Yhden laatikon nuppi on joskus ottanut osumaa, mutta kasattu uudelleen melko pienistä palasista. Aika liikkistä=)

Tiivistelmä

2009-07-05T18:29:00.012+03:00

Paljon on taas ollut aiheita blogipostauksiin, mutta aika ja jaksaminen niiden toteuttamiseen on ollut vähissä... Tässä kuitenkin tiivistelmä viime aikojen tärkeimmistä jutuista =)

Sisäeteinen muutti hieman ilmettään,vielä on lattia ja eteisen peränurkkaus työstettävänä myöhemmin.

Ennen:

Jälkeen:

Loppujen sisäkattojen maalaus on edelleen vaakalaudalla, nyt mietitään eri maalivaihtoehtoja.

Isä kävi kylässä hiomakoneen kera, nyt lattiat odottavat paikkailuja ja uutta maalia pintaansa, jes!

Kesäautokin pärähti jo liikenteeseen, ja ensimmäinen nostalginen kesäajelu on tehty. Tämä charmantti 45-vuotias brittiherra ansaitsisi kyllä jossain vaiheessa ihan oman postauksenkin.

Ajelu suuntautui tietysti mökkeröiselle, jossa odotti pihan tuoksuvan luonnonkukkakedon lisäksi myös puunattu kotiliesi.

Puunatun hellan vierellä sopikin tuunata uusimpaan sohvahankintaan uusi kangaspäällinen,

kuten myös tähän vintiltä kaivettuun silityslautarähjään.

Vaikka remontti ja kaikki muukin on vielä täysin vaiheessa, niin olo mökkeröisellä muuttuu päivä päivältä kotoisemmaksi!

Ihastuksia

2009-06-29T12:47:00.006+03:00

Tuli käytyä pikavisiitillä Lahdessa, jossa ikkunaostoksilla bongasin hienon 50's-tyylisen cd-soittimen. Hintakin tosin oli niin hieno (199 €), etten älynnyt painaa mieleeni laitteen merkkiä.
Laitoin siis googlen hommiin, ja tällaisia herkkuja löytyi:

Memorex MTT3200

Tämä on ulkonäöllisesti mielestäni hienoin, ei vain taida saada suomesta?

Ei hullumpi tämäkään...

Retro boom box

Se ikkunassa ollut soitin oli hyvin tämän näköinen, mutta voiko olla sama laite, kun tällä on hintaa vain 72 €?

Retroradio on in

Ja tuollaisiakin löytyi... Oma suosikki on ylhäällä keskellä oleva vinyylisoitin-radio sekä vasemmalla alhaalla oleva putkiradion näköinen cd-soitin =) Nyt taas tietää, mitä voisi toivoa joulupukilta!

Ja tässä vielä yksi hankintalistalla oleva vekotin:

Bosch BSGL2MOVE1

Tämä on oikeasti pakko saada! Jo luulisi imuroinninkin muuttuvan astetta mukavammaksi =)

Pysähdyksissä

2009-06-17T19:04:00.006+03:00

Ei tule valmiiksi maalatun eteisen kuvia, ei... Maalaushommat ovat olleet pysähdyksissä kaksi päivää,ilmeisesti katon maalaus jysäytti kropan lopullisesti lukkoon. Nyt alkaa hieman jo helpottamaan,mutta samalla mielessä kaihertaa, että josko täytyy kattojen maalaus jättää tältä erää tekemättä?
Isä on tulossa ensi viikolla hiomaan lattioita, ja luonnollisestikin katot kannattaisi maalata ennen lattioiden maalausta, mutta... Eteisen seinät aion kuitenkin viimeistellä lähipäivinä, päätös kattojen maalauksista tehdään sitten sen jälkeen. Täytyy varmaan alkaa kuumeisesti toivoa, että jonain päivänä mökkeröisen rappusilla odottaisi muutama maalauksesta innostunut koripalloilija, kovasti toivotuilla asioilla kun on kuulemma tapana toteutua =))

Yllä oleva kuva on mökkeröisen aitan edustalta. Jostain syystä aitan seinässä on linja-autopysäkin merkki, ja saa siinä ollakin. Totesin nimittäin,että sehän on aivan oivallinen "pysäkin" paikka, tuolista voi katsella metsäistä vehreyttä ja auringonlaskua, näkymä on hieno. Ja pienen raivausoperaation jälkeen vielä hienompi. Täytynee kai alkaa kovasti toivomaan myös sitä, että joku jaksaisi ommella istuintyynyn tuohon tuoliin...

Huussi huvilaan

2009-06-14T18:46:00.003+03:00

Nyt voisin näyttää väliaikakuvia eteisen maalausurakan etenemisestä, mutta en näytä, koska kameran laturi on tehnyt katoamistempun. Katto on maalattu ja seinät osittain, valmista saattaa olla ehkä keskiviikkoon mennessä, toivotaan, että laturi löytyisi siihen mennessä.

Sen sijaan täytyy pähkäillä asiaa, jossa pähkäilemistä todentotta riittääkin... Nimittäin kuivakäymälää sisätiloihin. Vesivessa ei tule kuuloonkaan, mutta vessan kuitenkin haluan sisätiloihin. Sen olisi oltava varmatoiminen (=hajuton) ja omattava kapasiteettia myös jatkuvaan käyttöön. Eli mikään ihan kesämökkimalli ei tule kysymykseen.
Olen viime syksystä asti näitä vertaillut tavaten myös jätevesiasetuksia. Mökkeröisellähän ei tällä hetkellä ole minkäänlaista jätevesijärjestelmää (tai on; talon rappusilta vasemmalle ja kaivon viereltä saunan nurkalle viskaten =)), eli täytyy vielä selvittää, mitä vaatimuksia järjestelmään asettaa erotteleva kuivakäymälä. Minkäänlaisia tyhjennystä vaativia umpisäiliöitä en nimittäin halua. Valintaa rajoittaa myös se, että vessakomero on hyvinkin kapea, eikä kompostoivat mallit tahdo mahtua sinne. Ja kaikki lattian allekin tulevat säiliösysteemit on pois laskuista.

Tällä hetkellä todellisina vaihtoehtoina on oikeastaan kolme kuivakäymälämallia. Joiden hinnat on muuten jotain aivan järkyttävää, eli saattanee olla, että ulkohuussia kuitenkin käytetään vielä aika kauan...

Privetti, pakastava käymälä

Ensialkuun tuntui tosi tyhmälle ajatukselle; pakastava p*skahuussi!! Tämä tuntuisi kuitenkin järjellä ajateltuna olevan hajuton vaihtoehto, lisäksi se on näppärän kokoinen ja muutenkin ihan fiksun näköinen.

+ oikeasti hajuton(?)
+ helppo asentaa, jos käyttöä ei ole, voi töpselin ottaa irti seinästä ja that's it
+ lämmittää samalla vessatilaa
- kuluttaa sähköä pakastimen verran
- vaatii jatkokompostoinnin
- kallis, n. 1500€

Separett 9000, erotteleva kuivakäymälä

Tämä sentään näyttää ihan "oikealle" vessalle!

+ mahtuu hyvin
+ sähköinen tuuletinsysteemi, eli ilmeisesti hajuton
+ ei vie niin paljoa sähköä
+ näistä edullisin, n. 700 €
- erottelu vaatii joko säiliön tai järeämmän puhdistussysteemin
- vaatii jakokompostoinnin

Sun-mar, kompostoiva

Tätä mallia löytyy sekä sähköisellä että sähköttömällä tuuletinsysteemillä.

+ kompostoiva malli, ei tarvitse puljata kakkendaalin kanssa
+ taitaa olla ainoa kompostoiva pönttö, joka tilaan mahtuisi
- ruma ja kömpelön näköinen
- järjettömän kallis, jos en väärin muista, niin messuilla hinta oli 1650€!!

Kaikki kokemukset ja näkemykset sisällä olevista kuivakäymälöistä otetaan kiitollisena vastaan!

Tapetteja

2009-06-07T18:58:00.004+03:00

Keväällä bongasin Kodin Terrasta mielenkiintoisia tapetteja. Itse en ole mikään varsinainen filmifriikki, mutta entisaikojen glamour kolahtaa jossain määrin. (Ja Tuulen viemää on kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen kolahduttavin elokuva!!) Näistä tapeteista (ja jo minulla olemassaolevasta isosta Gone with the wind-julisteesta) sain heti ideanpoikasen mökkeröisen tulevaa sisävessaa varten, jotain tällaista sinne saattaa tulla. Asia on mietintämyssyssä odottamassa, sillä vessaa ei tulla varmaan ihan hetipuoliin vielä työstämään.

Toisella Kodin Terra-visiitillä muistin jopa katsoa tapettien valmistajan, ja löysin netistä lisää malleja. Eniten ehkä kiinnostaisi nuo filminauha-boordit. (Joita en siellä Terrassa muista nähneeni!) Ainoa harmitus on, etten ole koskaan tilannut ulkomailta, enkä taida pystyä tilaamaankaan, kun en omista luottokorttia? Tai oikeastaan en edes ymmärtänyt, voiko tuolta tilata muihin maihin? *maalainen*

Lisää elokuva-aiheisia tapetteja ja boordeja löytyy täältä, kannattaa toki katsastaa sivuston muitakin tapettimalleja, oli aika kivoja!

Kuvat: http://www.sandasupplies.co.uk/index.asp

Valmis!

2009-06-04T16:19:00.004+03:00

Nyt on kuisti valmis! Tai no, vielä täytyy hankkia metrimittaista kurastopparia ulko-oven eteen, ja nythän se sisustuskin vasta voi alkaa muokkautumaan... Mutta pinnoiltaan valmis, ja verhotkin paikallaan.

Tässä kuva viime marraskuulta:

Kuisti oli jotenkin niin ahdistavan, tunkkaisen ja täyden oloinen, etten edes osannut ottaa siitä kunnollista kokonaiskuvaa.

Samasta kohdasta otettu kuva näyttää nyt tältä:

Kyllä, olen todella tyytyväinen!!

Koska kyseessä on niukalla budjetilla etenevä remontti, on tässäkin pyritty hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassaolevaa. Tuolit ja pöytä on siis rähinä-mummolta "pöllityt", matala penkki löytyi saunamökiltä. Jakkara oli talossa. Pieni hylly on isoenon jäämistöstä pelastettu joskus vuosia sitten.
Verhot ovat oman mammani vanhasta iiisosta valoverhosta leikellyt, kahdeksanmetrisen verhon alaosan leikkasin kapoiksi, lopusta tein suikaleet oveen ötökkäverhoksi (jostain syystä kaikki kulmakunnan paarmatkin tuntuvat ihastuneen tähän kuistiin!).
Tätä tilaa varten olen jotunut ostamaan vain maalit, pöytäliinan ja pöydällä olevan kukkamaljakon (sekä tietysti pelargonian), kokonaiskustannusta muodonmuutokseen tuli n. 100 euroa. Ei paha, kun katsoo lopputulosta! Ja mikä huippua, tilasta häipyi pesun ja maalauksen myötä myös tunkkainen tupakanhaju, tämä on ollut ukkojen "tupakkakoppi". Talossa sisällä ei ole onneksi kessuteltu.

Tästä on hyvä jatkaa, seuraavaksi taitaa olla vuorossa sisäeteinen, jonka jälkeen on suunnattava taas maalikauppaan!

Shabby chic-kuisti, väliraportti 2

2009-05-29T15:20:00.006+03:00

Niin, voiko huone itsessään olla "shabby chic"? Ei siis pelkät huonekalut, vaan seinät myös? Nyt on asia nimittäin niin, että minulla on ihan selkeästi shabbatut seinät... =)
Katto on maalattu neljään kertaan, seinät kolmesti, ja nyt tuntuu, että saisi jo riittää. Mutta rehellisesti sanottuna, seinille ei tekisi yhtään pahaa laittaa vielä yksi kerros maalia.
Olen vähän kahden vaiheilla, jaksanko vielä sutia seinät, vai jätänkö ne toistaiseksi näin? Jättämisen kannalla olen kyllä enemmän. Olin nimittäin ajatellut tähän vähän kiiltävämpää maalia, nyt se on maalattu täyshimmeällä. Kiiltävämpää valkoista tulen kuitenkin jossain vaiheessa tarvitsemaan sisävessaa varten, jolloin kuistinkin voisi vetäistä uusiksi.

Toisaalta tuo himmeä kalkkimainen pinta ja mustina siellä täällä irvistelevät laudanraot ovat aika hauskoja. Tuli mieleen, että olisi voinut ensimmäisenä maalata nuo vakokohdat vaikka harmaalla, jolloin olisi saanut aikaiseksi hienon ladonseinä-fiiliksen!
Ja toisaalta, koska kuistille jää ikkunoihin ja lattiaan myös vanhaa kulunutta pintaa, ei tuo seinän satunnainen epätasaisuus ole niin häiritsevä. Itseasiassa se todellakaan näytä vastamaalatulta, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Ikkunoihin jäi vanha maali.

Samoin lattiaan. Pidän tästä lattiasta todella paljon, tässä näkyy juuri se ajanpatina, joka vanhoissa taloissa kuuluukin näkyä.

Nyt, kun ovi-ja ikkunalistatkin on kertaalleen maalattu, on tunnelma kuistilla hassun utuinen. Viikonlopun aikana saan varmaan kalusteetkin paikoilleen, vielä täytyy listat maalata kertaalleen ja kuurata lattia. Sekä tuunata verhot ja tangot, verhosuunnitelmat menivät nimittäin loppumetreillä uusiksi.

Väliraportti

2009-05-27T13:35:00.007+03:00

Minulla oli maanantain ja tiistain lomittaja, joten otin siitä kaiken hyödyn irti maalaushommissa. Eilistä päivää tosin pilkkoi pakollinen asioilla käyminen, mutta jotain on sentään saatu aikaiseksi. Kroppakin on tosin sen tuntuinen, ja tänään onkin ainakin puolittainen välipäivä maalaushommissa, valmista ei nimittäin vielä ole. Täytyy välillä hoidella pakollisia paperitöitä ja kotihommiakin kuntoon.

Tässä kuitenkin hieman esimakua muutoksesta. Katossa on nyt kolme ja seinissä kaksi kerrosta maalia, mutta silti ne ovat vielä läikikkäät!! Eilen jo suunnittelin hakevani paksua öljymaalia ja läträäväni sillä viimeisen kerroksen, kun meinaa käpy kärytä... Yritän kuitenkin vielä maltilla ja paneli panelilta jos saisin vielä yhdellä kerroksella tuloksesta tyydyttävän.

Tässä lähtötilanne ovelta katsottuna:

Seinissä yksi ohut maalikerros:

Ovessakin yksi maalikerros:

Seinissä kaksi maalikerrosta, samoin ovessa. Ovi on nyt valmis:

Oven ja lattian väri lähemmässä tarkastelussa. Tuosta oven väristä pidän tosi paljon. Tuollaista väriyhdistelmää tuskin kuitenkaan olisin valinnut, jos olisin kaikki pinnat aikonut maalata. Mutta ei tuo minun silmääni pahalta näytä:

Tänään yritän iltasella ehtiä ainakin katon vielä maalaamaan. Nyt meinaa alkaa ahdistamaan, viikonlopuksi lupaili hellettä ja jonkun lampaat on vielä keritsemättä... Ääh!

Jänskättää...

2009-05-24T18:53:00.004+03:00

Huomenna olisi tarkoitus vetäistä ensimmäiset maalisiveltimenvedot mökkeröisellä, vihdoinkin! Kuistin seinät ja katto on nyt pesty kidesoodalla ja lisäksi kevyesti (no joo, siis tosi kevyesti) hiottu. Hiontapölytkin on näennäisesti harjattu pois.

Vähän tyhmästi näköjään etenen tässä remontoinnissa, loogisinta saattaisi olla aloittaa huoneiden valmiiksi saattaaminen perimmäisestä huoneesta ja edetä loppua kohden ulko-ovea päin. Nyt siis nimenomaan aloitan tästä ulko-eteisestä, jonka läpi sitten rampataan eestaas loppurempan ajan. Tosin puolustaudun sillä, että kuistin lattiaa ei maalata, ja kaikki sisätilojen purkutyöt on tehty loppuun, joten ei kai tässä tarvitse kauhean sotkevia ja kolhivia hommia enää läpi kuljettaa?
Kaiken lisäksi juuri tähän kuistille on valmiina kaikki huonekalut, ja kuisti on sopivan pieni, jotta sen saa nopeasti valmiiksi. On sitten mukavampi jatkaa remppaa, kun on edes yksi valmis ja mukava tila viettää huilitaukoja?

Oikeastaan tässä vähän nyt jänskättää se, etten ole vielä ihan varma maalien värivalinnoista...
Kun kuistin ensimmäisen kerran näin, olin aivan varma, että se tarvitsee valkoista maalia lattiaan ja kattoon. Valkoista, ei muuta.
Sittemmin olen mietiskellyt vakavasti myös lämmintä ja vahvaa oljenkeltaista, koska haluaisin, että kuistilla olisi mukava ja lämmin tunnelma. En kuitenkaan ole keltainen ihminen, joten jätin sen värin jo pois ajatuksista.

Minulla on kattoja varten valkoista täyshimmeää maalia, jolla ajattelin maalata myös seinät. Tässä taas vähän mietityttää se, etten ole oikeastaan mikään valkoinen-ihminenkään. Ja kuisti on pohjoisen puolella, tuleeko siitä kokovalkoisena liian kylmän ja karun oloinen?
Lattia on haalistunut vaalean(vanhan?)vihreä, ja ikkunanpuitteet ovat aika voimakkaan turkoosinvihreät. Minulla on jemmassa purkki uulan pilvi-siniharmaata ovi-ja ikkunamaalia, jolla olin ajatellut maalaavani nyt puunvärisen sisäoven. Ja ehkä myös ikkunanpuitteet, jos väri ei näytä ihan hurjalle tuon olemassaolevan omituisen vihreäturkoosin kanssa...

Äsken kaivoin esille sisäeteistä varten varaamani Uulan jäkälä-maalin, se näytti pöntössä aika vaalean vihertävänharmaalle, ja maalasin pienen koepalikan sillä ja valkoisella. Huomenna täytyy siis mennä maalipönttöjen ja palikan kera paikanpäälle ja tehdä lopullinen valinta vasta siellä. Kääk, kylläpä tämä voi olla vaikeaa!! (Huomattavasti helpompaa olisi tykätä tuosta kellastuneesta lakatusta panelista, koska se on oikeasti tosi hyvässä kunnossa...)

Toivotaan, että loppuviikosta olisi jo kuistin kalusteet paikallaan ja nähdään, minkävärinen siitä sitten tuli =)

P.s. Pääsin minäkin jo mukaan maalaisromanttisiin trendeihin, ja sain hankittua itselleni ensimmäisen Mårbacka-pelargonian! Ensi talvena sitten tsempataan sen hoidossa, ihan oikeasti!

Nyt läks!

2009-05-19T12:30:00.006+03:00

Ei ollut tarvetta kahdesti käskeä, vauhtia riitti, muttei juurikaan vaarallisia tilanteita.
Meillä on niin pieni vaihtuvuus noissa lehmissä, ettei suuria taistelunujakoita juurikaan synny, vaikka lehmät eivät toisiaan ulkoilun merkeissä talvisin tapaakaan.

Nuoremmat yksilöt sekä tietysti kaikenikäiset suomenjuntit (=maatiaiset) mittelevät keskenään, vanhemmat lehmät sensijaan keskittyvät huvitteluun ja syömiseen heti alusta alkaen.

Kielo 13 v. otti itselleen alkajaisiksi savinaamion.

Jälkkis (loppuvuodesta) 14 v. teki saman homman =)

Jo muutama minuutti sen jälkeen, kun kaikki olivat pellolla, alkoi homma rauhoittumaan.

Alkuhälinästä ei ehtinyt ottaa kuvia, kun piti olla portinvahtina, ja sen jälkeen loppui kamerasta tietysti akku! Mutta kesäkausi on nyt siis avattu! (Lisäksi toivotaan sopivan rapsakkaa sadekuuroa, että huuhtoutuisi nuo liat pois persuksista...)

Perikunta is back!!

2009-05-17T18:13:00.004+03:00

Voe elämä, että toisilla voi vanne kiristää päätä...
Lapset kävivät tänään mökkeröisellä kurkkaamassa postilaatikkoon. Sieltä löytyi viesti:

Ja tässä kuvassa selitys:

Kuvan vasemmassa reunassa puu, jossa postilaatikko (on aina ollutkin). Kuvan oikeassa reunassa kivi ja kivessä tappi, siitä alkaa minun tonttini raja. Ja tämä postilaatikkopuu on -yllätys, yllätys, räyhähenkisen sisarusmummon maalla =)

Hetkellisen verenpaineen nousun jälkeen käänsin asian voitokseni, nyt voin tehdä oivallisen hienon postilaatikkotelineen! Tässä vaiheessa koossa on kolme heinäseivästä ja pari pätkää harmaantunutta lautaa. Postiloota odottaa uutta maalia pintaan ja seipäät pientä teroittamista. Suunnitelmissa mukana myös ruosteinen maitotonkka ja köynnöskrassit. Pitäkööt petäjänsä!

Uusi pohja

2009-05-09T20:06:00.001+03:00

... ja vanhat jutut -kunhan niitä ehtisi vain useammin päivittää!

Pohja löytyi täältä.

Koska itselläni edellinen pohjakin muutti hieman muotoaan selaimen vaihdon yhteydessä, niin laitattehan maininnan, jos joillakin näkyy sivu jotenkin hassusti?

Ei pitänyt, mutta oli pakko =)

2009-05-05T14:26:00.003+03:00

Kun mökkeröisen kunnostussuunnitelmalista oli paisunut kuin pullataikina, niin lupasin itselleni, että yhtään projektihuonekalua en hanki, en ennenkuin alakerran pintaremontti on valmis.

Siitäkään huolimatta, että kaikkea kalustusta ei vielä ole, ja etenkin sänkykalusto on täysin olematon. Yksi vanha puusänky varastossa on, mutta se paljastui muutamaa astetta kovemmaksi projektiksi, joten siellä se saa levätä hamaan tulevaisuuteen.

Kirppikselle ilmestyi pari viikkoa sitten pieni lipasto, jonka kaunis muoto kiehtoi, mutten aikonut sitä kuitenkaan ostaa. Kunnes iltasella sain päähäni hyvän idean siitä, minkälainen siitä voisi tulla...

Yhtään en tykkää tästä kellertävästä lakkapinnasta. Onneksi pinta oli niin rispaantunut, ettei tulut tunnontuskia, vaikka lakkapinnan "pilasinkin".

Lopputulos on tässä:

Lievä marjapuuronpunainen karkkilipasto eteiseen. Koska seinät tulee harmahtavanvihertäväksi ja lattia tummaharmaa-savenharmaa-ruudulliseksi (+ ovet jotain samantasoista tylsää), oli pieneen tilaan saatava myös jotain kivaa =))

Vaikka en ole pätkääkään mikään pinkki-tyyppi, niin ihan itsekin ihmettelin, että miten tämä väri kuitenkin tuntui niin omalta ja tutulta. Maalatessani älysin, että mummolan tuvan nurkassa on ihan samansävyinen vanha tassujalkapiironki, jota olen lapsesta asti siedättynyt katselemaan.

Vetimet varmaan jossain vaiheessa vaihtuu, kunhan oikeanlaiset tulee vastaan, mutta muuten olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!

Jälkimietteitä

2009-05-04T13:12:00.003+03:00

Torstaina olin hyvinkin kiihdyksissäni, ja vähän hukassakin, kun nuo "perikuntavaatimukset" tulivat täysin yllättäen ja puun takaa. Nyt kun palikoita on jäsennellyt ja eritellyt ihan rauhassa, olen jo levollisin mielin.

Haluaisin uskoa, ettei tästä sisaresta enää vaatimuksineen kuuluisi yhtään mitään, koska hänellä ei ole vaatimuksilleen minkäänlaisia laillisia perusteita. Sisarusten välinen kuolinpesän ositushan on tapahtunut jo 90-luvulla, eli hänen olisi silloin pitänyt viedä henkilökohtainen omaisuutensa pois toisen talosta.
Lisäksi hieman naurattaa tämä hanakka tarttuminen pariin tuoliin... Sisar kovasti väitti, että kaksi harmaansinistä tuolia hän tunnistaa, ne ovat alkuperäisessä värissäänkin! Kurkkasin tuolien alle, ja siellä näkyi alla ainakin kolmea väriä. Ensin tuolit ovat olleet vanhan vihreät, sitten valkoiset, sen jälkeen kirkkaansiniset (kuten pöytä ja kolmas tuoli) ja nyt siniharmaat. Eli se siitäkin sitten =)) Eikä tuoleissa ollut minkäänlaisia omistuskirjoituksia, puusepänleimat vain. (Suunnittelin muuten maalavani pöydän ja kolmannen tuolinkin tuollaiseksi siniharmaaksi, on kyllä kaunis väri!)

Ja mitä kaappiin tulee, niin sama homma se mielestäni on. Kenellekään ei ole ollut yllätys, että kuolleen velivainaan kaappi on entisessä kotitalossa. Aikaa sen hakuun ja haluamiseen olisi varmasti ollut. Mikäli kaappia olisi tultu kyselemään talon myyjän eläessä heti kauppojen jälkeen, olisin sen antanut ilman muuta. Nytkin se voi sieltä lähteä, jos hinnasta sovitaan.

Lisäksi tälle myyjän ja minun väliselle irtainsopimukselle on nyt olemassa viisi todistajaa, ja kyliltä kuulin, että ovat valmiita todistamaan siitä ihan virallisesti, jos tarve vaatii. Mutta toivottavasti vaatijat älyävät jo huomata noloutensa ja antaa asian olla. Tosin anteeksipyynnön voisin kyllä vastaanottaa.

Surullista tässä mielestäni oli se, että rähinä piti aloittaa juuri hautajaisten alla. Olisivat voineet edes hautajaiset hoitaa ensin pois alta. Niin, ja vielä sellainen juttu, jota kyliltä kuulin... eli talon myyjä ei ilmeisesti ole ollut tämän sisaren kanssa oikeastaan edes väleissä, sisar on veljeäänkin joskus kiristänyt kai ihan oikeusjutuilla. Ja jotenkin tuntuu, että ehkä jopa perusteettomasti?

Mutta hieman mukavampikin uusi kohtaaminen oli lauantaina. Olin nyppimässä nauloja (taaaaas!!) irti seinistä, kun yksi mökkinaapureista kurvasi pihaan. Esitteli itsensä ja kertoi meidän olevan rajanaapureita. Asiaakin oli, sillä hän kyseli postilaatikkoaan. Meillä on postilaatikot samassa telineessä, ja myrsky oli repäissyt heidän laatikkonsa syksyllä heinikkoon. Pari viikkoa sitten näin laatikon siellä makavan, mutten muistanut käydä sitä nostamassa. Ja kun seuraavaksi asian muistin, oli laatikko hävinnyt. Nyt siis selvisi, ettei sen omistajatkaan olleet sitä ottaneet. Liekä laatikko lähtenyt kottikärryillä reissailemaan, sillä minulta oli häipynyt aitasta kottikärryt jossain vaiheessa =/

No, mökkiläiset olivat jo kaasuttelemassa pihasta pois, kun sain idean. Juoksin pysäyttämään heidät, ja tarjosin heille omaa postilaatikkoani. Minä kun en sitä tarvitse, ja vaikka tarvisinkin, niin olin ajatellut vaihtaa sen peltiseen lootaan.
Mökkiläiset vaikuttivat ilahtuneilta, ja itsellekin tuli hyvä mieli. Ja sain ainakin oikeasti hyvän syyn tuunata tuolla varastossa lojuva peltinen postilaatikko käyttökuntoon!! Vielä kun keksisi, että minkälaisen siitä tekisi?

Johan pomppas!! (pitkä sepostus...)

2009-04-30T18:44:00.005+03:00

Tämä päivä meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti, suurin osa päivästä hurjissa mielen kuohukkeissa, nyt jo sentään alkaa naurattamaan...

Taustatietona ydinkohdat; ostin mökkeröisen perheettömältä vanhalta mieheltä viime vuoden marraskuussa. Kauppakirjassa oli mainittu erikseen keittiön kalusteiden kuuluvan kauppaan, jonka jälkeen oli lause "kaupassa ei myydä irtainta omaisuutta".

Miehellä oli asumisoikeus talossa maaliskuun loppuun asti. Oli myös sovittu, että kaikki tavarat, mitä hän ei ota mukaansa jää taloon. Muistan hänen sanoneen laverisängystä ja yhdestä kaapista, että ne kuuluivat jo kuolleelle veljelle, ja että hän kysyy elossa olevilta sisaruksilta, mitä niille tehdään, haluaako niitä kukaan vai saako ne jäädä taloon.

Poismuuttonsa jälkeen hän kävi kerran hakemassa joitain tavaroita, ja kerran tavatessamme sovittiin, että toimitan hänelle ennen kesää kammariin jääneet kesäpaidat.

Odottelin maaliskuun loppuun, että tuleeko kukaan kyselemään sänkyrohjoa tai vanhaa kaappia, ei tullut. Koska asumisoikeusaikakin oli ohitse, tulkitsin, ettei niitä kukaan kaipaa. Tätä olin tosin uumoillut jo aiemmin.

En kuitenkaan uskaltanut laittaa mitään talossa ollutta tavaraa pois, vaan siirsin ne aittaan varastoon. Kun talon myyjä kuoli pari viikkoa sitten, niin totesin, että nyt saa surutta laittaa pois kaiken, mitä ei itse tarvitse. Kenelläkään muuulla ei ole niihin enää edes moraalista oikeutta.

No joopa joo. Tänään aamupäivällä sain puhelun. Myyjän sisar soitti, ja sanoi, että koska kauppakirjassa on maininta, että irtain ei kuulu kauppaan, niin se kuuluu silloin perikunnalle. Ja talossa on hänen henkilökohtaista omaisuuttaan, jonka hän haluaa sieltä itselleen. Kysyi, voiko tulla käymään.
Hölmistyneenä sanoin, että toki visiitti sopii, mutta utelin myös, että minkälaisesta irtaimesta mahtaa olla kysymys. Haluaako hän kenties kolhiintuneet lautaset, ruosteiset työkalut vaiko ajasta tummuneet verhot ja pöytäliinat? Kerroin myös meidän suullisesta sopimuksestamme, joka kuulemma oli mitätön, ellei todistajia ole. Mitään haluamaansa tavaraa hän ei kuitenkaan nimennyt, mutta tiukkasanaisesti mainitsi käyneensä talossa syksyllä, ja tietävänsä, mitä kaikkea siellä on.

Ensihölmennyksestä toettuani soitin kauppakirjan laatijalle. Hän sanoi katsovansa kauppojen teosta olevan jo niin kauan, että rakennuksiin jääneet tavarat kuuluvat minulle. Sanoi myös, että mitään ei ole pakko antaa, ei ole pakko edes päästää pihalle, mutta hyvässä hengessä voi tietysti sopia pienistä muistoesineistä. Ja näitä minä ajattelin sisaren haluavan, kenties joitain astioita, valokuvan tms.

Soitin myös muutossa mukana olleelle henkilölle, joka muitta mutkitta sanoi, että heti löytyy kolme todistajaa tähän suulliseen sopimukseen, kaikki muutossa mukana olleet olivat tietoisia tästä meidän välisestä sopimuksesta.

Sisar soitti hetken päästä kertoakseen, että ovat paikalla tunnin päästä. Kerroin ottaneeni yhteyttä kauppakirjan laatijaan ja löytäneeni todistajat suulliselle sopimukselle. Tämän hän kuittasi sillä, että talossa on hänen ja perikunnan omaisuutta. Edelleenkään hän ei nimennyt mitään erityistä tavaraa.

Ja sitten he tulivat, naapurikunnassa asuva sisar puolisoineen, sekä heidän tässä lähistöllä asuva tyttärensä. Pihalla keroivat, että haluavat yhden velivainaan kaapin, joka on peräkammarissa.

Menimme sisälle, ja tytär alkoi osoittelemaan erästä pöytää; "eikös tuo pöytä...?" johon pääsin mainitsemaan, että se pöytä on sattumoisin minun sinne tuomani. No, kaappi oli paikoillaan, ja siinä sitten ääneen mietittiin, että "täytyy kysyä Pertin lapsilta, haluaako ne tuon kaapin." Sain pidettyä kieleni kurissa, vaikka jo meinasin kommentoida.
Sen jälkeen mentiin yläkertaan, vaikka sanoin, että siellä ei ole mitään. Piti kuulemma olla sisaren pöytä ja neljä tuolia. Ei ollut.
Tuvassa kommentoitiin, että "tuon kaapin se lupasi kyllä Johannalle", jolloin mainitsin, että kummasti näitä lupauksia tullaan lunastamaan vasta kuoleman jälkeen, kun yksi naapuri meinasi tulla jo kaatamaan "luvattua" visakoivua pihasta. Ja joku oli käynyt vähin äänin viemässä uuden karheat kottikärryt pois lukitusta aitasta.

Mainitsin taloon jääneestä laverisängystä, sille naurahdettiin, ei kelvannut. Mainitsin myös sisarusten äidin vanhasta uskonnollisesta taulusta, ei kelvannut. Esillä olevia astioita ei edes katsottu, eikä pöytäliinoja kyselty. Yksi vanha valokuva oli mielessä, ja sen lupasin ilman muuta, sehän on nimenomaan henkilökohtainen muisto. Kerroin aittaan viedyistä tavaroista, nekään ei kiinnostaneet.

Matka oli jo ulko-ovea kohti, kun sisaren huomio kiinnittyi kuistilla olleisiin pöytään ja tuoleihin. Hänen tuolinsa.

Pöytää ja päädyssä olevaa tuolia hän ei tunnistanut, mutta kaksi vaaleaa tuolia, varmasti hänen tuolinsa!! Ja sitten ilmoitusluonteisesti... "Nämä tuolit minä otan!"

...*TRÖÖÖÖÖT* Väärä sanavalinta!!!!!

Jos hän olisi tunteikkasti kysynyt, että voisiko hän saada nämä tuolit mukaansa, olisin siihen varmaankin suostunut. Mutta se, että napataan tuoli kainaloon ja töksäytetään noin, sai niskavillat nousemaan pystyyn. Etenkin, kun nämä nyt niin rakkaat tuolit ovat olleet talossa vuosikymmenet, myös koko veljensä talonomistusajan. Lisäksi ne olivat vielä syksyllä saunalla, missä rymyveikot ovat istuneet usein iloisia iltojaan. Että ihan niin rakkaita ja arvokkaita tuoleja.

Suoristin koko 160 cm:n pituisen varteni ryhtiin, ja sanoin, että ei se ihan noin mene. Tuolit ei lähde mihinkään. Asiasta muutaman mielipiteen vaihdettuamme jo kainalossa ollut valokuva törkkäistiin pöydälle, "Jääkööt sitten tuokin!!"

Lähteissä vielä maininta, että "Tämä ei jää tähän, hän kyllä vielä soittelee!"

Episodista jäi vähän kelju maku suuhun. Minusta vanhoja ihmisiä pitää kohdella arvokkaasti, enkä missään nimessä halua alkaa tappelemaan vanhan ihmisen kanssa. Mutta periaate, se periaate... Ja nimenomaan se, että kyseiset tavarat eivät kiinnostaneet yhtään ketään veljen vielä eläessä. Nyt takerruttiin kauppakirjasta löydettyyn lauseeseen, ja kuviteltiin kai talosta löytyvän jotain kovin arvokastakin, mikä ei saa missään nimessä vieraalle jäädä. Toki tämä sisar muisti vielä rappusilla julistaa, että "Tämä on minun kotini, ja minulle kuuluu henkiläkohtaiset tavarani!" (Oli ihan pakko kertoa, että minulla on oikeus valita, ketä haluan omalle tontilleni päästää.)

Kun olin suurimmasta kuohunnasta päässyt yli, soitin kaupanvahvistajalle (joka oli siis eri, kuin kauppakirjan laatinut henkilö). Hän kertoi saaneensa tunteenpaloa tuutin täydeltä, ja tiesi heti, mitä asiani koskee ;)
Hän oli kertonut sisarelle, että heidän veljensä asia oli hoitaa taloon mahdollisesti kuulumattomat tavarat eteenpäin. Talon omistus- ja hallintaoikeus on siirtynyt minulle päivänä x, ja veljen asumisoikeus on päättynyt päivänä y, johon mennessä hän on hakenut henkilökohtaiset tavansa. Kauppakirjassa mainittu irtain on verottajalle tiedoksi, kauppaan ei kuulunut tuhansien eurojen arvoista irtainta. Näin ollen taloon jääneet tavarat ovat siirtyneet uudelle omistajalle, eikä niillä ole mitään tekemistä perikunnan kanssa.

Nyt tämän, ja kaiken muun selvinneen ja päätellyn perusteella olen tullut siihen tulokseen, että on se kateus kamala tauti. Sisar on puhunut itsensä jo ristiin, ja aina vasta-argumentin valossa muuttanut perusteitaan, miksi hänen pitäisi saada nämä tavarat. Jäljelle jää vain ahneus ja kateus, muusta ei enää voi olla kyse.

Nyt jo itseä naurattaa, joutuuko tästä vielä käräjille parin puutuolin takia? Vaikka se ei kyllä naurata, että vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, meillä vietetään vappua siivoamattomassa kämpässä, äh!!

Vai mitä mieltä te olette, olisiko vain pitänyt antaa nämä tuolit mukisematta?

Vihreää

2009-04-21T14:34:00.002+03:00

Vihreän kollaasin viikko.

Tallinnan tuliaislankaa, mamman vanha matkamuistolautanen.
Vanhoja coca cola-pulloja, herneenversoja. Krokotiilin kuono ja työmatkalla lahjaksi saatu nalle. Kännykkäpussi.
Vanhoja snapsilaseja ja kevätjuhlaa.

Mennyttä

2009-04-21T12:54:00.005+03:00

Oman Humisevan Harjuni taipale alkoi yli 60 vuotta sitten, 3.3. 1947. Silloin talon ensimmäinen isäntä, Lauri, kirjoitti hallintasopimuksen uuteen muodostettavaan viljelystilaan.
Hallintasopimuksessa määrättiin, että tilalle on ensimmäisen vuoden aika rakennettava karjarakennus, toisena vuotena sauna ja kaivo, ja kolmannen vuoden aikana on raivattava kaksi hehtaaria peltoa.

Tarkasti en tiedä, rakennettiinko karjarakennus vai sauna ensimmäisenä. Sen kuitenkin tiedän, että vuonna 1948 valmistuneessa hirsisaunassa asui kahdeksanlapsinen perhe, rakensi taloa, raivasi peltoa ja eli siinä ohessa normaalia arkea. Tästä saunasta on koulutielleen lähtenyt myös talon minulle myynyt mies. Pienenä poikana, 20 neliön saunamökistä, äidin, isän ja seitsemän sisaruksen keskeltä.

Talon rakentaminen on aloitettu vuonna 1949 ja lopullisesti valmiiksi se on saatu vuonna-51. Nykypäivän mittapuulla katsottuna talo on "pieni", ulkomitoilla mitattuna 74 m2; 4 pientä huonetta ja tupakeittiö. Uskon kuitenkin, että 10-henkiselle perheelle se on ollut luksusta saunassa asumisen jälkeen.

Navetan päädyssä on huussi, peseytyminen ja pyykinpesu on hoitunut pihasaunassa. Vesi tulee kaivosta käsipumpulla, sähköjä ei tällä tilalla ole ollut.

Vuoden -64 tarkastuspöytäkirjassa todetaan, että "rakentaminen tilalla on keskinkertaista tasoa".

Tilalle oli asetettu raivausvelvoite, tavoitteena oli saada 8,13 ha viljelykelpoista peltoa. Tuosta tavoitteesta saatiin toteutettua 6,77 ha, koska loppuosa oli "lasketun lammen rantaa, pohjatonta suota, jota on mahdotonta saada kuivatetuksi ja kantavaksi pelloksi".
Nyt nuo vaivalla raivatut pellot kasvavat taas metsää.

Karjaa tilalla on pidetty 60-luvulle asti. Koska ruokittavia suita oli paljon, ei maitoa toimitettu meijeriin vaan jalostettiin ja käytettiin itse. Vuonna 1964 annetussa lopullisessa tarkastuspöytäkirjassa on maininta:

"Tilalla on: hevosia 1, lehmiä 3 ja vasikoita 2 kpl.
Koneet: hevosvetoiset peltokoneet.
Hallaisuudesta johtuen heikkojen ja väliaikaisten peltoalojen takia tilan elinkelpoisuus on erittäin heikko."

Tilalla ei ole koskaan ollut traktoria, autoa, ei mopoakaan.

Karja lähti siis 60-luvulla ja vanha isäntäpariskunta siirtyi ajasta iäisyyteen 80-luvulla.
90-luvulla tila jaettiin ja lohkottiin elossa olevien sisarusten kesken, joita oli kuusi. Perheen kaksi lasta oli kuollut aiemmin traagisella tavalla, auto-onnettomuudessa ja hukkumalla.

Tilakeskuksen lunasti itselleen lapsikatraan suht' keskeltä oleva poika, Arvo. Hän oli ehtinyt kiertää etelässäkin työn perässä, mutta veri veti kotiin. Koko ikänsä hän eli vanhanapoikana, miksi, sitä en tiedä.

Sairaudet sekä tilalla edelleen vallitsevat työläät elinolosuhteet pakottivat Arvon viimein luopumaan kodistaan. Huolella hoidetusta talosta, pihasta, puista. Myös linnuista, joita oli talvisin ruokittu ja seurattu. Lintulauta ikkunalaudalla toi päiviin seurattavaa, luonnon omaa tosi-tv:tä.
Luovuttava oli myös arkisista askareista, joilla päivät olivat rytmittyneet. Uunien lämmitys, vesien kanto. Tietty radio-ohjelma tiettyyn aikaan päivästä tiettyjen askareiden välistä. Hiljaisuus, jota ei rikkonut edes jääkaapin hurina.

Toisten mielestä muutto kirkonkylän yksiöön, nykyaikaisiin olosuhteisiin oli hieno juttu, nythän elämä helpottuu! Arvon mielestä ei näin ollut. Vaikka toteutunut talon myynti tuntuikin tavallaan olleen helpotus, ei omasta kodista lähtemistä pysty korvaamaan mikään. Ei sähkövalo, ei juokseva vesi. Ei palvelujen läheisyys, ei hankittu televisio. "Mitä siellä pienessä kopissa tekee?"

Viisi kuukautta muuton jälkeen voimat ehtyivät, sairaus vei voiton. Mieli oli jo ehkä luovuttanut aiemmin.
Nyt on taas hiljaista. Lepää rauhassa.

Maalari maalaa... -jotain joskus

2009-04-08T19:34:00.007+03:00

Sen lisäksi, että meillä näyttää lähinnä sekatavarakaupan varastolta, näkymä eteisessä alkaa muistuttaa maalikauppaa. Nyt on selvillä alakerran tuvan, eteisen ja keskikammarin toimenpiteet ja värit, toiselle kammarille ei tehdä nyt mitään erikoisia muutoksia, ja kuistin seinien värit on vielä täysin hakusessa.

Suunnitelma on nyt kuitenkin tämä:

- sisäeteisen katto maalataan himmeällä valkoisella. Paneloidut seinät maalataan himmeällä jäkälällä. Lattiasta tulee ruutumaalattu, väreinä laava ja usva.

- tuvan seinät jää paljaalle hirrelle. Katto maalataan himmeällä valkoisella, lattia usvalla.

- keskikammarin lattia maalataan usvalla, katto himmeällä valkoisella. Seinät pinkopahvitetaan ja näillä näkymin maaltaan. Ajatuksena on valkoinen pohja ja jäkälällä pystyraidoitus, jos ei parempaa ideaa tule mieleen... ; )

- kuistin lattia saa tyytyä kunnolliseen pesuun, seillä on kauniisti kulunut vaaleanvihreä lankkulattia. Katto tulee valkoiseksi, mutta seinien (jotka nyt lakattua, kellastunutta panelia) väri ei ole vielä tiedossa.

- alakerran tapetoituun kammariin oli tarkoitus jättää muovimatto paikalleen, ja siivota hyvin. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja näin kävi:

Oli ihan pakko kurkata, mitä levyjen alta löytyy... Ja sieltä löytyi alakerran hyväkuntoisimmalla maalipinnalla oleva lautalattia, jee! Tämä jää tässä hässäkässä tämän väriseksi, sille riittää siis vain pesu. Samoin huoneen tapetit jää vielä toistaiseksi vallitseviksi, tapetointi uusitaan kuitenkin joskus.

Nyt on siis alakerrasta kaikki muovimatot poistettu, eteisestä täytyisi vielä poistaa kovalevyt lautojen päältä, muuten purkutyöt on naulojen nyppimistä vaille valmis, huh. Yläkerran toisessa huoneessa odottaa vielä yksi muovimatto poistoaan, mutta sitä ei vielä jaksa edes ajatella.

Pääsiäisen aikana olisi tarkoitus saada tuo tapettikammarin lattia kuurattua ja ehkä ikkunatkin pestyä, niin voisi tätä tavaravarastoa siirtää sinne odottelemaan remontin valmistumista.

(p.s. nuo värikartan värit vääristyy ainakin minun koneen näytöllä aika pahasti, samoin ne heittää paperikartan ja kaupan puisten mallipalojen välillä. Kovasti tekisi mieli päästä jo maalaamaan, koska kiinnostaa nähdä, miltä ne näyttää kohteessa... =))

(p.s.2. Nuo kaikki maalit ovat siis Uulan tuotantoa, seiniin ja kattoihin uulan himmeä Into-sisämaali, lattioihin Uulan lattiamaalia. Ja ostin myös kokeeksi purkin Uulan ovi-ja ikkunamaalia, värinä pouta, sinisten ovien listoja varten. Taisi tulla ehkä turhan tumma valinta, mutta sekin nähdään sitten maalattuna käykö vai eikö.)

Paavon kanssa kammariin

2009-04-02T19:23:00.003+03:00

Joskus on hassua, miten sattuma loksauttelee asioita paikoilleen.

Muutama viikko sitten, kun olin tehnyt päätöksen mökkeröisen keskikammarin seinälevyjen poistamisesta, aloin miettiä korvaavia vaihtoehtoja. Koska en halua mitään mökki-mökki-fiilistä, niin paljas hirsipinta saa rajoittua vain yhteen huoneeseen, eli tupakeittiöön.
Etsiskelin netistävanhoja levyjä vastaavia hengittäviä puulevyjä, joita löytyikin saatavaksi. Jätin asian hautumaan mieleen, enkä rynnännyt heti edes kyselemään hintoja. Kipsilevyt nyt kuitenkin oli täysin pois laskuista, eli nämä puulevyt olivat hyvin todennäköinen ratkaisu.

Saman viikon torstaina kävin iltapuolella meidän kyläkaupassa. Kaupassa on telineessä lähikaunpungin ilmaisjakelulehteä, joka ilmestyy keskiviikkoisin. Kassalla seistessäni vilkaisin lehtitelinettä, ja silmille hyppäsi teksti "Pinkopahvissa on mummolan tuntua". Kiinnostuneena kävin nappaamassa lehden, ja totesin sen olevan edellisen viikon numero. Lähtiessäni kaupasta minua vastaan tuli mies, joka toi vanhojen lehtien tilalle uuden numeron nippua.

Lehden jutussa kerrottiin nuoresta naisesta, joka "harrastaa" pinkopahvien laittoa, eli on opetellut asiaa ja tekee satunnaisia keikkahommia asian tiimoilta. Jutussa kerrottiin myös itse pinkopahvista, ja juttua lukiessani munulla loksahti; pinkopahviahan sinne seiniin tulee!!

Olin jossain vaiheessa itsekseni vähän harmitellut, että mökkeröisellä ei ole alakerrassa kuin yhdessä huoneessa pinkopahvitetut seinät, minusta se on materiaalina kiva. Mutta silti ei tullut mieleen, ei mielen viereenkään, että sitähän todella on vielä saatavilla ja voi hyvinkin käyttää myös nykypäivän remonteissa!

Ja taas nettiin, parista nettikaupasta sitä löytyi, perinteistä, kotimaista pinkopahvia.

Ennen tilaamista ajattelin kuitenkin kysyä, saako sitä paikallisen rautakaupan kautta.
Ja saihan sitä, toimitus alle viikossa, ei toimituskuluja, ja kanta-asiakkaan hinta vielä edullisempi kuin netissä. Ja nyt se tuolla olohuoneen lattialla pötköttelee, meidän Paavo.

Odotellaan siis ilmojen lämpenemistä, pahvin asennus vaatii lähemmäs + 20 asteen huonelämpötilan. Lisäksi on vielä hakusessa henkilö, joka on pahveja ennenkin laitellut seinään, koska ihan yksinkertaista se ei tunnu olevan.

Pahvista leikataan seinän pituus + 5 cm vuodat, jotka kostutetaan tasaisesti vedellä. Vuotien annetaan vettyä jonkin aikaa, jonka jälkeen ne kiinnitetään ylä- (ja sitten ala-) reunoistaan seinään nupinaulojen ja nupirihman avulla. Tuo nupirihma on käsittääkseni jonkinlaista kaksinkerroin taitettua pahvisuikaletta? Nupirihma siis laitetaan nupinaulojen alle.

Sivusaumoja käsketään asennusohjeissa ohentamaan, mutta tuossa Paavossa näyttäisi toinen reuna olevan ohennettu jo valmiiksi. Vielä tarvisi joltain varmistaa, tarvitseeko ohennuksen olla leveämpi. Saumat nimittäin kiinnitetään liisteröimällä, ja niihin naputellaan kuivumisen ajaksi nupeja, jotka poistetaan pahvin kuivuttua. Ja kuivuessaan pahvi siis nimensä mukaisesti pingottuu, ja on valmis maalattavaksi tai tapetoitavaksi.

Minä olen niiiin tyytyväinen tähän pinkopahvin älyämiseeni, että ihan hykerryttää. Asennus vaikuttaa myös mielenkiintoiselta hommalta, se on taas yksi niitä "kaikkea on kokeiltava"-juttuja. Ja mikä parasta, tämä seinämateriaali on perinteinen, hengittävä, ekologinen ja edulinen (rullassa 36m3, hinta n. 40 euroa). Toivotaan, että saadaan viritykset onnistumaan =)

Kyllä isä osaa!

2009-03-22T19:31:00.007+02:00

(Ja tässä tapauksessa ihan oikeasti, eikä niin kuin siinä tv-sarjassa... ;-))

Isä soitti eilenaamulla ja ilmoitti tulevansa tänään jatkamaan purkuhommia. Se oli oikein hyvä uutinen, sillä aikataulut näyttivät muuten siltä, että homma jää pitkäksi aikaa vaiheeseen, kuten olisi käynytkin, jos purkaminen olisi jäänyt yksin minun vastuulleni.

Tänään aamupäivällä jatkettiin siis ryskäämistä, isä irroitti kaikki kattolistat, minä irroitin alemmat listat ja yhdessä väännettiin lattialevuyt irti tuvasta ja levyt pois seiniltä.

Tuo kammarin lattia olikin helppo nakki, kun sitä ei oltu naulattu kiinni, mutta tässä tuvan lattiassa niitä nauloja oli senkin edestä. Joutui siis ihan oikeasti tekemään töitä.

Kohtuukuntoista lautalattiaa kuitenkin paljastui. Kaunis tuo ensimmäinen lattian väri, ja sen päällä hieman myrkyllisemmän värinen vihreä, hyh.

Seiniä on vähän lohmittu suoristustarkoituksissa ennen levyttämistä, mutta ei onneksi kamalan paljon. Pesulla pölyt pois, kyllä näitä hirsiä kelpaa katsella!

Aika tummuttaa nuo vaaleammat kohdat, mutta hieman niitä täytyy kuitenkin hioa, on aika ronskisti rouhaistu.

Hirsien tummumisasteista ja lattian maalirajoista paljastui, että tuvassa on ollut kaksi (kiinteää?) komeroa, tässä eteisen oven vieressä sekä vastapäisessä nurkassa.

Nyt on tilanne siis sellainen, että odotellaan ilmojen lämpenemistä, jolloin pääsee pesu-, maalaus- ja pinkopahvihommiin. Kiireisimmät purkutyöt on eteisen lattian kovalevyjä lukuunottamatta nyt tehty, kiitos isälle!

Nyt se alkoi!

2009-03-19T09:33:00.011+02:00

Ilmojen lämpenemistä odotellessa remonttisuunnitelmiin on tullut taas pieniä muutoksia...

Mökkeröisen keskikammarissa oli tarkoitus jättää seinällä olleet verhouslevyt paikoilleen ja maalata ne uudelleen. Seinällä oli iso hirventalja, jonka nyppäsin viime viikolla sieltä pois. jonka jälkeen seinä näytti tältä...

Näky oli niin epämiellyttävä, ja kun kirkas aurinko paljasti muidenkin levyjen tulleen jo tiensä päähän, niin suunnitelmiin tuli muutos.
Nyt sama seinä näyttää tältä:

Hirsipinta ei kuitenkaan jää tässä huoneessa näkyviin, vaan olen tilannut jo pinkopahvia, joka olisi tarkoitus saada seinille ennen kesää. Ja näillä näkymin maalaan sen pahvin, kuten olin aikonut maalata nuo levytkin.

Isä kävi toissapäivänä kylässä, ja auttoi alkuun tässä levyjen poistamisessa. Kävin eilen hiukan jatkamassa, ja nyt on enää ikkunaseinällä ja yhdessä nurkassa levyä.

Hirsipinta on oikein hyväkuntoinen, mutta nauloja siitä saa nyppiä ihan älyttömästi!!

Isän kanssa nykäistiin lattialta muovimattokin pois. Muovin alta löytyi maalattu kovalevy...
Kovalevyn alta löytyi puukuitulevy...
Ja sen alta löytyi tämä:

Ihan kohtuullisessa kunnossa oleva lautalattia! Päälle laitettuja levyjä ei oltu onneksi naulattu kiinni, mutta tämä lattia on ilmeisesti purettu ennen levytystä, ja naulattu uudestaan paikalleen karskisti tuosta päältäpäin, eikä ponteista. Se on kuitenkin pikkujuttu, pääasia, että laudat ovat sentään tallella =)

Uusi tilda-kirja korkattu

2009-03-12T18:00:00.006+02:00

Koruteline jalustaa vaille valmis. Tämä on hauska ja helppotekoinen malli.

Tämä laukkumalli on yllättävänkin nopea tehdä. Ylempi laukku tyttärelle,

alempi äidille.

Ja sormet syyhyää tehdä lisää...

Feng shuita Atsh-shuin lomassa

2009-03-07T17:59:00.006+02:00

Flunssa tiukensi otettaan, nyt jo kolmatta päivää on täysin veto pois. Sohvan viereinen kirjapino on kasvanut, mutta mihinkään ei oikein osaa keskittyä.

Yhdessä omassa kirjassani oli pieni osio feng shuista, ja koska en kyseiseen juttuun ole perehtynyt, päätin lainata kirjastosta sitä käsittelevän opuksen.

En ole jaksanut kirjaa kauhean tarkasti lukea, mutta selailemalla olen tehnyt pari mielenkiintoista havaintoa:

-meidän kodissamme kulkeva chi-energia taitaa olla aika pahasti kolhuinen ja mustelmainen... Joka paikassa on jotain, mikä haittaa chi'n liikkumista, ei ihmekään, että täältä tekisi itsenkin karata välillä muihin maisemiin. Voi chi-parka, ja voi minä-parka, taitaa vihdoin olla korkea aika minimalisoida tämä kaaosmainen tavaramäärä.

-sen kummemmin tarkkoja karttoja tekemättä hahmottelin mielessäni mökkeröisen pohjapiirroksen bagua-kartan päälle, ja hämmästykseni totesin, että niin kovin moni siellä jo olemassaoleva asia sekä itse sinne suunnittelemani juttu on hyvin feng shuin oppeja myötäilevä!

En ole mitenkään hurahtanut tai edes hurahtamassa noudattamaan näitä oppeja pikkutarkasti, mutta kyllä sieltä taitaa ihan hyviä oivalluksia ja neuvoja saada, kun tuota mökkeröistä laittelee. Siis niin, ettei ainakaan tee mitään, mikä pilaisi siellä tälläkin hetkellä jo vallitsevan hyvän tunnelman ;-)

Kuten vaikka tämä neuvo:
"aseta kilpikonna, jolla on lohikäärmeen pää, kotisi takaosaan antamaan tukea ja vaurautta"... -Täh??

Nyt ainakin tiedän, että jos joskus menen paperimassa-askartelukurssille, on minun siellä tekemäni lohikäärmepäinen kilpikonna. Seikka on saletti!

(Ihan loogisia ja konstailemattomia feng shui-neuvija löytyy täältä )

Sairasvuoteella

2009-03-06T09:47:00.007+02:00

Eilispäivä oli varsinaista luksusta. Luksusta siitä ei kuitenkaan tehnyt se, että olkapäät olivat kipeämmät kuin koskaan (johtuen edellisiltana saaduista kortisonipiikeistä), selkää koski, jalkoja pakotti ja kaiken päälle yritti puskea vielä kuumettakin. Eli vanhat käsivaivat yltyivät taas sairasloman tarpeeseen, ja sen päälle pukkasi vielä flunssaa kaiketi lauenneesta stressistä riemastuen.

Mutta luksusta oli se, että sain ihan oikeasti sairastaa ja toipua!! Tässä hommassa sairastaessa on aina niin monta soviteltavaa osasta, että yleensä ei kaikki palat loksahda paikoilleeen. Eilen oli sen suhteen harvinainen päivä; minulla oli sairaslomaa, ja jopa lomittaja. Lapset ja mieskin olivat poissa iltapäivään asti, olin siis yksin kotona. Mikä merkitsi sitä, ettei ollut mitään tarvetta raahautua hellan ääreen tai muutoinkaan passata yhtään ketään. Sain siis lojua puoli päivää sohvalla omien ajatusten, töllön hömppäohjelmien, lukemattomien uusien lehtien, värikarttojen ja omien sisustukirjojeni kanssa. Ja jemmasta löytyi myös pieni patukka suklaata =)

Uusimmista Maalla- ja Maalaisunelmaa-lehdistä löytyi molemmista yhdet itseä miellyttävät jutut. Todisteet siitä, että mikään ei ole mahdotonta, jos halua riittää, kivoja kuvia talon ja ympäristön henkeen omannäköisiksi tehdyistä kodeista. Alareunassa näkyvä kuva Maalaisunelmaa-lehden Ahvenanmaalaisen talon kuistista innoitti tarkastelemaan värikarttoja taas kerran, ja miettimään eri vaihtoehtoja oman kuistin suhteen.

Ennen sairastumisromahdusta ehdin laittaa edelisen postauksen kankaita jalostettuun muotoon, tässä mökkeröisen ikkunaan sovitettu raitakappa.

Toisessa raitakapassa raidat kiersivät itseäni häiritsevästi vinoon, eli se verho menee uusiksi. Kamalan vaikeaa leikata ja ommella suoraan, ainakin minulle!

Mökkeröisen makuukammariin tein ruusutyynyt mukaillen Christina Struttin kirjan "Menneen ajan tunnelmia"-kirjan ohjetta.

Nyt odotellaan, että kädet taas toimivat, ja sitten pitäisi iltaisin terästäytyä tämän projektin suhteen:

Alkuvuoden olen harjoitellut ryijyn solmimista. Tein tähän hirveän hienon mallipiirroksenkin, mutta jostain syystä tämä ei noudata sitä yhtään... Eli suunnittelu etenee rivi riviltä, mitäköhän tästä oikein tulee?

Materiaalina tässä on valmis pohja, omista lampaista peräisin olevat villalangat, itse värjätyt suomenlampaan villalangat sekä kirppikseltä löytyneet vanhat pellavaiset kirjontalangat. Oikeastaan tämän tekeminen on ihan kivaa, mutta aivan älyttömän hidasta!

Kaaosta ja kankaita

2009-02-23T12:55:00.007+02:00

Meille on viime viikon aikana kehkeytynyt aivan valtava kaaos ympäri torppaa.
Osan olen jo saanut raivattua, osa on vielä vaiheessa. Pitäisi myös aloittaa verokirjanpidon kokoaminen ja saattaa veroilmoitus valmiiksi tämän viikon aikana. Eli lisää kaaosta on luvassa, meillä kun jostain syystä siivoaminen on jakautunut vain minun vastuualueeksi, ärs.

Minulla oli viime maanantaina se kauan peläten odotettu ruotsin suullinen näyttökoe, joka taisi kuitenkin mennä läpi. Huh.
Loppuviikko menikin viimeisen kirjallisen näyttöaineiston työstämisessä, siitä johtuu tämä kaaos.

Puolustukseksi on kyllä mainittava, että osan kaaoksesta aiheuttaa ne kaikki ylimääräiset huonekalut, jotka odottavat pääsyään mökkeröiselle. Sisustustyylimme on tällä hetkellä siis kaikkea muuta, kuin valoisa ja avara.

Maanantaina, kun kaupunkiin tuli mentyä, kävin tottakai myös kangaskaupassa. Ajatuksena oli löytää mökkeröisen tupaan patjaraidallista verhokangasta. Sitä ei löytynyt, mutta kauppaan oli saapunut taas iso erä Laura Ashleyn edullisia kankaita, jes! Nämä ovat ilmeisesti vanhaa mallistoa ja/tai kakkoslaatua, mikä selittää halvat hinnat, mutta minulle sillä ei ole merkitystä.

Ostin siis kahdeksan metriä kangasta, joista osa on jo ommeltu. Nämä verhot menevät mökkeröisen keskimmäiseen kammariin.

Olen aina lähestulkoon kammonnut vaaleanpumaista väriä ja ruusukuvioita, mutta viime vuosina olen hiljalleen siedättynyt sille ja oppinut vähän jopa pitämään niistä, kunhan niitä ei ole liikaa. Tämä ruusukangas on niin haalealla printillä, että sille on löytynyt taas liikaakin käyttökohteita. Eli Kaisa, tuo tätä kangasta kolme metriä lisää, kiitos =))

Yksi jakkara ja yksi tuoli on jo saanut tästä päällisen, suunnitteilla tyynyjä ja verhoja ja mitä kaikkea...

Tuosta ruusukankaasta olin meinannut tehdä ne keittiön verhot, kun sopivaa raidallista ei löytynyt, mutta... Muisti teki taas tepposet, ja olin täysin unohtanut Ellokselle tekemäni tilauksen. Joka toi mukanaan viisi metriä raidallista verhokangasta...

Tässä on sitä vaaleanpunaistakin ihan sopivassa mittakaavassa, ja kangas on luonnossa mukavan hillityn vihreä, hyvähyvä!

Kävin kaupungilla ollessani ostamassa myös 15 litraa sisämaaleja, kunhan tuon verohomman saa pois käsistään, niin sitten sen pitäisi alkaa ihan jo oikeasti. Sen mökkeröisen remontin siis. Kutkuttavaa!

Eilen muuten oli merirosvot vallanneet meidän makuuhuoneen. Kiva ylläri oli, kun edellisessä postauksessa esitelty papukaija oli löytänyt kaverin.

Taitaa olla kevättä rinnassa jo papukaijoillakin =)

Löytöjä

2009-02-15T14:57:00.009+02:00

Joskus ei kirppiksiltä löydä mitään kivaa pitkiin aikoihin, mutta viime viikolla tuli sitten löydettyä kuivien aikojenkin edestä.

Mökkeröisen keskimmäiseen kamariin kattolamppu:

Muodoltaan viehättävä ja hinnaltaan sopiva. Tuossa on paikat kolmelle kynttilällekin, mutta paikallaan ne kynttilät näyttää vähän hölmöiltä. Mutta hyvinhän tuota voi käyttää ilmankin.

Pari vanhaa ikkunaa:

Sulo Vilénmäinen ostos, "kun halvalla sai". Oli tarkoitus ostaa vain yksi, mutta ostin myös toisen, vaikka olikin huonokuntoisempi. Näitä ei kuitenkaan kovin usein vastaan tule, ja ostamatta jättäminen olisi varmasti harmittanut jossain vaiheessa. (Kokemusta on!)

Papukaija, puinen sellainen. Ja miksikö? En oikeastaan edes tiedä =)

Ehkä siksi, että minusta papukaija olisi aivan huippulemmikki, jos en olisi sitä mieltä, että papukaijojen kuuluu elää vapaana luonnossa. Tätä ei vaan voinut jättää hyllyyn ja kääntää selkäänsä.

Jotain, mitä en olsi uskonut hankkivani, kupukello. Ei perinteisen pyöreä, vaan litteän kaareva =)

Tämän sai edullisesti, kun toiminnasta ei ole mitään tietoa. Minä uskon, että se toimii, kunhan siihen saa patterin.

Patterin laittaminen ei vaan ole ihan helppo juttu, kun "patterikotelo" näyttää tältä:

Netistä löysin antiikkikellosivuilta samanlaisen kellon, jonka tiedoissa sanottii, että käy kahdella D-mallin patterilla. Ainoat kaupassa olevat nykymallin D-patterit ovat kai pyöreitä, eikä ne tässä pysy? Eikä sellainen lituskapatterikaan taida käydä?

Jos jollain on ideaa, miten saan tämän toimimaan, niin hihkaise ihmeessä!

Iloisesti kiittää hän

2009-02-15T14:28:00.003+02:00

Sirulta ja Sussulta sain tämänlaisen tunnustuksen, Kiitokset!

Tylsänä tyyppinä jätän tämän tällä erää laittamatta eteenpäin, jo useamman päivän vaatinut flunssa pitää pään höttönä (nyt on menossa järkyttävä aivastus-aivastuksen-perään-vaihe), ja huominen ruotsin näyttökoe kääntää mahanpohjassa. Tokihan en ole vielä(kään) valmistautunut siihen muutoin, kuin kasaamalla paperit keskelle keittiön pöytää.

Hyvää ja huonoa

2009-02-13T16:06:00.002+02:00

Asioilla on yleensä aina myös nurja puoli, ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin. Niin myös tässä eilen ja tänään päällimmäisenä mielessä olleella jutulla. Tässä tapauksessa onneksi hyvä puoli on monta, monta kertaa suurempi, kuin huono.

Asian hyvä juttu on tämä:

Tadaa, mökkeröisellä palaa sähkövalo!!!
Eilen sähkölaitoksen poijaat kävivät pystyttämässä tolpan, kaivamassa maakaapelin ja sellaista. Iltasella soittivat, että nyt sähkö kulkee.

Ja se huono puoli:

Tuon pylvään vielä onnistuisi sulattamaan ympäristöön, mutta tuo vaijeri... Keskellä minun kaunista cottage gardeniani... Voi kyynel.
Saakohan sähköpylvästä käyttää humalasalkona?

Kaunista matkaa...

2009-02-12T12:43:00.005+02:00

...omalla Fordilla.

Tietämättömät kovasti väittävät, ettei Ford ole auto (eikä piika ihminen), että Ford on ruosteen kemiallinen merkki tai että Fordin omistajilla on varma taivaspaikka maanpäällisen helvetin jälkeen. Minä olen täysin toista mieltä.

Sain ystävällisesti eräältä meidämn käsityöryhmän rouvalta kopion 1930-luvun kotilieden takakannessa olleesta mainoksesta. Minusta tämä mainos on niin herttainen ja hyväntuulinen, että se oli saatava seinälle, taustalle laiton vanhaa paperitapettia. Tätä katsoessa tulee aina hyvälle mielelle =)

Aivan kuten sitä omaa Fordiakin katsellessa. Se on niin pieni ja hassu auto, että sillä ajaessa ja sitä katsellessa suupielet pyrkivät väkisinkin hymyyn...

Kesää odotellessa, kaunista matkaa!

Vessajuttuja

2009-02-11T19:30:00.007+02:00

Nappasin Aatulasta avoimen haasteen kuvata vessaa. Toista vessaa aiemmin jo kuvasinkin, nyt vuorossa yläkerran vessa, tämä väliaikaisten ratkaisujen pysyväisnäyte. (Ja taas yksi todiste siitä, että tarttis opetella oikeasti käyttämään tuota kameraa. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.)

Ensimmäisenä näkymä ovelta. Tässä näkyy jo kaksi "toistaiseksi"-ratkaisua, jotka ovat tulleet jäädäkseen. Hylly oli tarkoitus lakata tummanruskeaksi, mutta kukapa sitä enää seinältä pois ottaa? Ja kun aikani olin yrittänyt etsiä oikeanlaista vessapaperitelinettä, laitoin paperirullan väliaikaisesti roikkumaan lattioilla kuleksineeseen satiininauhaan. Nyt olen jo lopettanut telineen etsimisen =)

Seinällä on kaksi brittiaiheista taulua, myönnän olevani jonkinlainen brittihöpsö. Siinä voi sitten istuskellessaan upota joko Lontoon aamuruuhkaan tai vaihtoehtoisesti maaseudun ketunmetsästysmuisteloihin.

Kuumavesipullo on ihan aitoa kamaa, made in England. Ihan sattumalta löysin sen lähikirpparilta.
Nurkassa on kympillä ostettu vanha pesukomuutti, joka onnistuu keräämään päällensä uskomattoman paljon tavaraa...

Tämä peili löytyi kirppiksen perimmäisestä nurkasta kolmella eurolla, ja sen piti olla tuossa vain niin kauan, että löydän paremman...

Mutta hyvin se on hommansa hoitanut jo toista vuotta.

Vanha arabian potta ja ruokavälineeksi kelpaamaton musla-lusikka pääsivät osaksi pyykkihuoltoa. Vessassa on myös pesukone tuossa komuuttia vastapäätä.

Lisäksi ikuisuusongelmaksi on muodostunut oikeanlaisen kattolampun löytäminen, nyt katossa on kuvuton, ruma lamppu. Mutta kun sitä oikeaa ei löydy =/

Sunnuntain sankaritar

2009-02-08T12:08:00.002+02:00

Tympääntyneenä väänsin jauhemaksapihvejä, ja luikin paistamisen välissä kurkkimassa blogipäivityksiä, kun löysin mielelle piristystä.
Jokin aika sitten surffailin itseni Sussun ja Sulo Lintusen yhteiseen pesään, ja ihan kuin tehtynä tälle hellan orjuuttamalle naisparalle siellä kehotettiin tekemään oma sankarihahmo.

Ja tässä se on, uhmakkaana vastaanottamaan tulevatkin keitokset!

(Arvaatte varmaan, mitä ruualle kävi? No, pihvit eivät sentään palaneet, mutta hieman kuivia niistä tuli. Ja kastike - se ensimmäinen yritys, kärvähti täysin. Sireenit soi ja silleen, toisella yrityksellä ei mennyt kuin pikkasen hellalle...)

Maatiaisrintama vahvistuu

2009-02-04T23:03:00.005+02:00

Viime viikon loppupuolella vietin yhden hyvin vähäunisen yön, joka laittoi rytmit hetkiseksi sekaisin. En onneksi kärsi unettomuudesta, vaan olin doulana ensisynnyttäjälle.

Lähestyvän synnytyksen ensimmäiset merkit havaittiin illalla ennen kymmentä, mutta monta tuntia saatiin kärvistellä, ennenkuin alkoi tapahtumaan.

Uusi perheenlisä näki loisteputken valon klo 03.40, tyttö tuli!!

Hiukan koville se otti, niin äidillä kuin avustajallakin. Jopa apukeinoja täytyi ottaa käyttöön, ja sitoa vetoköydet lapsukaisen jalkoihin, ennenkuin saatiin tyttö pihalle. Hyvin me kaksi nupopäätä siitä kuitenkin selvittiin =)

Äiti oli synnytyksestä väsynyt, mutta selvästi onnellinen. Missä lie endorfiinihöyryissään ollut, kun antoi rauhassa ottaa lapselle ensimmäiset maidotkin. Seuraavana (ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana...) päivänä se ei enää käynytkään niin kätevästi. Pieni sorkka nousee kovaa ja korkealle, alkuperäisellä suomalaisella sisulla! (Ei sentään ole vasta kuin yksi mustelma polvessa ja veripahkura sormessa.)

Täyskyyttö, päästä häntään =)

Ja meikitkin on likalla kohdallaan jo pienestä pitäen!

Vielä olisi nimiäiset pitämättä. Tänä vuonna vasikoiden nimet on alettava E-kirjaimella. Emän nimi on Vatruska, ja mielellään lapsellekin laittaisin itä-suomalaisen/karjalaisen nimen, muttei tule yhtään eellä alkavaa mieleen. Keksisikö joku?

Tunnustusta

2009-01-28T13:18:00.004+02:00

Kiitos Punaiseen tupaan sekä Valkoisen piirongin Jantiinalle tästä tyylikkäästä tunnustuksesta =)

Ja tämän myötä tuli nolosti mieleen, että sain jo joskus kauan aikaa sitten pari muutakin tunnustusta, joita en muistanut huomioida... Mutta se ei tarkoita, ettenkö niitä olisi huomannut ja niistä ilahtunut, ja siksipä laitankin tämän tunnustuksen eteenpäin Tuulenpesän Sirulle ja Maalaiselämän Outille! Hassua, miten blogien välityksellä melkein kuin luulee tuntevansa toisen, vaikkei oikeasti ole koskaan tavannutkaan. Mukavaa on kuitenkin seurailla "kavereiden" elämänmenoa ja elää mukana, nyökytellä täällä ruudun toisella puolella myöntyvästi milloin mihinkin, vaikkei niitä kommentteja usein tulekaan laiteltua. (Joku luulee olevansa kiireinen...)

Hauska havainto

2009-01-22T12:26:00.006+02:00

Joskus sitä vaan ei millään näe asioita, vaikka kuinka katsoo...

Muistatteko tämän surullisen nuhruisen pikku kaapin? Se aiheutti minulle todellista löytämisen riemua parisen päivää sitten.
Kävin viikonloppuna hakemassa kaapin mökkeröiseltä tänne kotiin pesua ja ehostusmaalausta varten. Ihmettelin sitä kantaessani, että miksi se on niin kevyt, vaikka vanhat huonekalut ovat yleensä järkyn painavia.

Lähempi tarkastelu osoitti, että vain kansi on kunnon puuta, sivu- ja takaseinät ovat ohutta vaneria. Tuumailin itsekseni, että taitaa olla pula-ajan tekosia tämä kaappi.

Ihmettelin vanerien outoa asettelua, ja sitä, että kaapissa oleva laatikko on kasattu puutapeilla, mikä minusta oli ristiriidassa seinien materiaalin kanssa. Ihmettelin myös ovien kiinnitystä hiukan vinosti. Ihmettelin vähän vain yhtä laatikkoa, miksi siinä oli vain yksi keskellä, eikä kahta vierekkäin ovien yläpuolella? Enkä vieläkään nähnyt.

Katseltiin tyttären kanssa tätä kaappirähjää, ja tytär kysyi, että onko se ollut edellisen omistajan työpöytä? Johon minä vastasin (kaappia koko ajan katsoen), että "ei, eihän se ole mikään pöytä. Ja samanaikaisesti vihdoin näin, sehän todentotta on pöytä!! Vanha, talonpoikainen laatikkopöytä, jalat, kansi ja laatikko ihan oikeaa puuta, muokattuna tarpeen vaatiessa käteväksi säilytykalusteeksi!

Etujalkoihin on kiinnitetty ovet saranoineen, pöydän alaosaan ja jalkoihin on laitettu listat, joihin sivuvanerit on kiinnitetty. Suorastaan nerokasta =))

Hetken aikaa jo kävi mielessä, että muokkaan tämän samantien takaisin pöydäksi, mutta koska kaappitila on tällä hetkellä kortilla, niin saa toistaiseksi jatkaa elämistään näin. Tosin pikaehostettuna parilla maalikerroksella ja hyllyjen paperoinnilla.

Suuria suunnitelmia

2009-01-20T18:29:00.006+02:00

Pyöriteltyäni päiväkausia erilaisia maalausssuunnitelmia, vaihtoehtoja ja värikarttoja sekä selattuani vinot pinot sisustuskirjoja ja -lehtiä, olen vihdoin tehnyt päätökseni tupakeittiön ehostuksen suhteen.

Olen päättänyt toteuttaa sen ihan ensimmäisen mielessä olleen vaihtoehdon, eli levyjen poistamisen ja seinähirsien paljastamisen =)
Se on kuitenkin itseni ja mieltymykseni tuntien paras ja pitkäaikaisin vaihtoehto, joka ei todennäköisesti ala kyllästyttämään.

Yleensähän nälkä kasvaa syödessä, ja muitakin suunnitelmia on kiinteästi tunkenut listalle... Eli vaikka katot oli tarkoitus jättää ens'alkuun maalaamatta, niin taidan maalata ne kuitenkin. Ja vaikka muovimatotkin sai muka toistaiseksi jäädä, niin ainakin keskikamarista se lähtee saletisti pois. Ja todennäköisesti tuvastakin.

Järjestelin myös kokeeksi tuvan kalusteita uuteen järjestykseen. Kauheasti ei vaihtoehtoja ole, kun nuo kaksi seinän mittaista penkkiä rajoittaa siirtelyjä lähes kokonaan.

Hellan vierestä vein jo seinältä vanhan astiakaapin pois, ja tuo alaosakin tuosta häipyy, kunhan saan puulaatikon tyhjäksi. Sen paikalle on kuitenkin tulossa uusi (siis vanha) tiskipöytä ja yläkaappi, tai sitten seinäkaapin tilalle pelkät avohyllyt. Tuonne tyhjään nurkkaan täytyy varmaankin kehitellä jonkinlaisia hyllyratkaisuja tjtn.

Huone näyttää mukavammalta nyt, kun pöytä on keskemmällä lattiaa. Nuo eriväriset penkitkin varmaan näyttää hauskemmilta ruskeaa hirsiseinää vasten?

Eli tämänhetkiset suuren linjan suunnitelmat ovat seuraavanlaiset: (pakko laittaa itseä varten muistiin, kun ei aina oikein itsekään muista, mikä on se viimeisin suunnitelma...)

- kuistin seinät ja katto maalataan valkoiseksi.

- koko alakerran sisäkatto maalataan valkoiseksi (Uulan Pouta-valkoisella?)

- sisäeteisen paneliseinät maalataan harmahtavan vihertäväksi Uulan Jäkälä-värillä.

- tupakeittiön seinät jätetään paljaalle hirrelle. Muovimaton poisto hyvinhyvin todennäköistä.

- keskikamarin seinät maalataan valkoiseksi ja raidoitetaan jäkälä-vihreällä. Lautalattia etsitään muovin ja lastulevyn alta.

- perimmäisen kamarin katto maalataan, muovimatto jätetään toistaiseksi. Pinkopahvit ja alkuperäiset tapetit jäävät myös

- Kaikki käytettävät maalit ajattelin täyshimmeinä, tästä olisi kiva saada mielipiteitä?

Seuraavaksi pitäisi kai laittaa hihat heilumaan...

Svenska är ett svårt språk.

2009-01-11T17:32:00.007+02:00

Kuva sivulta http://www.nordgen.org/ngh/finsk/husdyrraser.htm#t

Tämä sunnuntaipäivä on mennyt leppoisa tuskanhiki niskassa ruotsia muodostaen ja tulkaten. Syynä siihen ovat loppusuoralla olevat opintoni, ja vakaa tahto hoitaa kaksi viimeistä ruotsin kirjallista tehtävää pois käsistä mahdollisimman nopeasti. Eli tänään.

Helmikuun 16. päivä pitäisi läpäistä ruotsin suullinen näyttökoe, ja se todennäköisesti aiheuttaa vielä lisää tuskanhikeä. Tuota toista kotimaista kun ei ole juurikaan tarvinnut elävässä elämässä käyttää, eikä jostain syystä sen itseopiskeluunkaan ole löytynyt halukkuutta.

Mitä olen tänään saanut aikaiseksi?

- tein puolen sivun tilaesittelun kökköruotsilla, joka vaikuttaa lähinnä alakoululaisen tekstiltä

-tutkailin etuovi.comissa vanhoja taloja ja niiden sisustuksia

-pitkän etsinnän jälkeen löysin mielenkiintoisen alaan liittyvän ruotsinkielisen tekstin, jonka halusin ottaa suomennettavaksi, ja josta täytyisi laatia myös sanasto

-surffailin erinäisillä keskustelupalstoilla

-otin kolmanneksen tästä mielenkiintoisesta tekstistä pois, koska totesin, että tehtävä oli haastava

-passitin lapset pihalle ja kaivoin kaapista piilossa olleet englanninlakut

-otin vielä toisen kolmanneksen tekstistä pois, koska totesin, että muutoin teen tätä aamuun asti

-söin itseni sokerihumalaan lakuista ja surffailin blogeissa

-sain jotenkuten jo suomennettua kaikki vieraat (eli lähes kaikki sanat) jäljelle jääneestä tekstinpätkästä

Nyt täytyisi tuo käännöstehtävä saada vielä puhtaaksikirjoitettua ja vetäistä hatusta lisää ruotsinkielisiä lauseita. Silmiä väsyttää ja takapuoli puutuu. Miten ihmeessä tämä voi olla näin hankalaa??

*Tuuletus klo 21.18; nyt on molemmat kökkökieliset opintotehtävät palautettu. Meni syteen tai saveen!*

Valinnan vaikeutta

2009-01-02T18:05:00.010+02:00

Viime päivät olen pyöritellyt päässäni maaleja ja erilaisia vaihtoehtoja värien suhteen. Tuntuu, että mitä enemmän niitä miettii, niin sen vaikeammaksi se menee. Tai oikeastaan vaikein asia on päättää tupakeittiön ilmiasu, ääh...

Asian tekee haasteellisemmaksi vielä se, että lähes kaikki talon sisällä olevat ovet ovat eriväriset. Ja vieläpä molemmin puolin eriväriset... Ja ajatuksena oli, että ovet saavat toistaiseksi jäädä olemassaolevan värisikis, ainakin ne, missä on siisti maali pinnassa.

Eteisestä lähtee kaksi ovea, maalaamaton peräkammariin, sininen tupakeittiöön.

Tuvan ovet ovat sisäpuolelta vihertävät, mutta kuitenkin erisävyiset. Ikkunanpuitteet, jotka myöskin haluan säilyttää ennallaan on alemman oven kanssa samansävyiset.

Keskimmäisessä kammarissa toinen ovi on harmaansininen ja toinen selkeästi sininen.

Vain perimmäisessä kammarissa molemmat ovet ovat sisäpuolelta samanväriset, eli valkoiset. Eikä tälle huoneelle ole nyt edes tarkoitus tehdä mitään.

Ja jotta vaihtoehtoja ei olisi liikaa, on maalit löydyttävä tästä Uulan värikartasta. (kartta aukeaa kokonaiseksi kuvaa klikkaamalla)

http://www.uula.fi/

Valinnan vaikeutta vähentää vielä sekin, että seinät eivät saa olla punaisen, sinisen tai keltaisen sävyisiä. Myöskään beige ja ruskea ei käy. Eikä vitivalkoinenkaan. Mitä siis jää jäljelle?

Vanha vihreä on värinä minun silmääni miellyttävä, ja eteisen paneliseinä tuleekin todennäköisesti tuon "purjon" väriseksi. Keskimmäiseen kammariin tulee raidallaiset seinät, pohjalle poutaa ja raitoihin usvaa tai jäkälää. Tähän malliin siis.

Ongelmana on tuo tupakeittiö. Haluan sinne lämpöisen ja kodikkaan tunnun, ei mitään kesämökkifiilistä. Ajatuksena on maalata seinät niin, että alaosa (eli alimmat levyt, raja selvästi näkuvissä) tulisi yhdellä värillä, ja yläosa maalattaisiin ruudulliseksi kuten kuvassa (kuva kirjasta Stewart & Sally Walton: Country Style)

Tuo ruudutus on minusta hauska ja helposti toteutettava idea, mutta väriä en osaa päättää. Tuollainen harmaanvihertävä kiinnostaa, mutten millään osaa hahmottaa, miltä lopputulos näyttäisi. Jos maali on enemmän vihertävää, tuleeko huoneesta liian vihreä, kun ottaa huomioon ovet ja ikkunanpuitteet?

Entä jos maalaa vaaleammalla, tuleeko lopputuloksesta liian harmaa ja kylmä?

Entä voiko alaosan maalata vaaleammaksi kuin yläosan?

Ja kaiken lisäksi värin on oltava sellainen, että tekstiilejä pystyy käyttämään eri väreissä.

Nyt kaikki näkemykset, ideat ja ehdotukset ovat tervetulleita!

Onnea vuodelle 2009!

2008-12-31T19:26:00.005+02:00

Uteliain ja avoimin mielin kohti tulevaa!

Joulun jälkeistä elämää... kai?

2008-12-30T13:07:00.010+02:00

Tämän joulun motto on tuntunut olevan "vähemmän on enemmän". Niin jouluisissa koristeluissa kuin tekemisissäkin. Tuntuu, että aivot valuivat joulupäivinä johonkin tyhjyyteen, ja pysähtyneisyyden mukanaan tuoma ameebamainen olo vain jatkuu jatkumistaan. Mitenköhän sitä saisi taas itsensä ravisteltua takaisin normaaliin olotilaan? Minä jotenkin kammoan tätä joulunajan "pätkittäistä" elämää, kun pyhäpäivät pilkkovat normaalia rytmiä useaan kertaan. Ehkä valoa näkyvissä loppiaisen jälkeen?

Sain sentään (jopa ennen joulua) tehtyä uuden ovikranssinkin, tosin koristeluun ei tullut minkäänlaista visiota, joten koristelematta se sitten jäi.

"Tölli huolen harmaakin" sai oman kranssinsa, kenties ensimmäistä kertaa elämänsä aikana. Ainakaan ovessa ei ollut minkäänlaista jälkeäkään ripustuskoukusta.

Ennen joulua kuvailin vähän paikkoja raivatessani. Ihan mielenkiintoista ottaa kuvia, kun kameran linssissä ei näkynyt kuin mustaa, vasta valmiista kuvasta näki, mitä tuli kuvattua. Oli vähän hämärää...

Surullisen nuhjuiselta nämä paikat näyttää, kun valo niihin osuu. Voi miten tekisikään mieli jo päästä sutimaan uutta maalia pintaan!

Tämä eteisen naulakko on aika herttainen, se tulee saletisti jäämään paikalleen. Ja eteisen seinien väri on sen verran persoonallinen, että sekin tulee pysymään suht' samanlaisena. (Uulan värikarttoja odotellessa...)

Tuvassa ja keskimmäisessä kamarissa on puukuitulevyllä levytetyt seinät, ja ne saavat maalia pintaansa. Kovasti haikailin paljaiden hirsien perään, mutta ajan, rahan ja työvoiman puute ajoi maalaushommiin. Myös tuvan muovimatto jää (ikävä kyllä) toistaiseksi lattialle. Sen alla on vielä levy, joka pitäisi poistaa + puuhella pitäisi siirtää poiston ajaksi, joten jätän homman hamaan tulevaisuuteen.

Tämän keskimmäisen kamarin muovimatto on todenmnäköisesti laitettu suoraan puulattian päälle, ja sen reunat näkyvät niin lupaavasti, että sitä taidan kokeilla nykäistä irti...

Tämä kaunis kaappi on jopa minuun makuuni aivan liian nuhjuinen ja "rappioromanttinen", joten sen ajattelin kuskata kotiin ja maalata täällä. Nuo pienet jakkarat saavat tyytyä vain pesuun, niitä en raaski maalata.

Alakerran toisessa kamarissa on pinkopahvi ja tapetti. Vaikka tämä aikakaudelleen tyypillinen tapetti ei ihan omiin lemppareihin lukeudu, se saa silti jäädä toistaiseksi paikoilleen. se on siisti, puhdas ja melko neutraalikin.

Tämä huone on muutoinkin kunnostuslistan loppupäässä, se on käytön vähyydestä johtuen niin siistissä kunnossa, ettei se ole mitenkään kiireellinen projekti. Pientä puhdistusta ja hienosäätöä vain. Ja iso matto, ettei muovilattia näy...

Väsy.

2008-12-19T22:33:00.004+02:00

Hupsheijaa, johan tämä aika on kulunut kuin siivillä, edellisestä postauksesta on kulunut aikaa vaikka kuinka, vaikka kuvittelin, että "vastahan sen kirjoitin". Tosin olo ei ole kepeän siivillä leijuvan tuntuinen, vaan jotain ihan muuta...

Koko tämä syksy on ollut syystä tai toisesta johtuvaa hullunmyllyä, koko ajan on jotain tahkonnut, mutta mitään ei ole tuntunut saavan aikaiseksi. Siltä se tuntuu, kun katsoo omaa tekemättömien töiden listaa. Telkkaria ei ole juurikaan tarvinnut katsoa, käsitöiden tekemisestä puhumattakaan.
Joulua ei ole juurikaan valmisteltu, eikä talo hohda puhtauttaan. Mihin ihmeeseen tämä aika valuu??!!?

Mitään kaamosmasennusta en itsessäni tunnista, nyt on kyse ihan fyysisestä väsymyksestä. (Ja siihen ei kai auta kamalasti se, että täällä vielä tähän aikaan naputtelee?)
Irtiottojen täydellisen puutteen piikkiinkään ei voi väsyä laittaa, yksi ilta on vietetty Lauri Tähkän musisointia kuunnellen (ja konsertista pääsi jopa ennen puoltayötä kotiin!) ja toinen mukava ilta tuli vietettyä tällä viikolla leppoisissa tunnelmissa nauttien hyvästä (valmiiksi pöytään katetusta) ruuasta ja mukavasta seurasta.

Onneksi joulu tuo pienen tauon edes joihinkin rutiineihin, kun lapset ovat pari viikkoa kotosalla, eikä tarvitse päivittäin viuhtoa moneen kertaan pitkin kyliä. Ja tuntuu tuo tauko tulevan tarpeeseen lapsillekin.

Joulusta en onneksi tunne minkäänlaista stressiä, lahjat on hankittu hyvissä ajoin, ja lopuista valmisteluista teen sen minkä ehdin, jaksan ja viitsin. Nou hätä.

Tämä viikon tunnelmat ovat muuten olleet vähän kuin maailman laidalla, tiputin sunnuntaina hienon älypuhelimeni vasikan juomasankoon, eikä se jostain syystä tykännyt siitä. Niin sitä taas huomaa olevansa hienojen nykylaitteiden orja, vaikka käyttöön saikin puheluita varten valjastettua vanhan, kömpelösti toimivan, mutta toimivan luurin. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, etten päässyt enää puhelimella nettiin, sniif... ;)
Tänään ongelmaan tuli ratkaisu, kun pääsin vihdoin kaupunkiin asti, ja sain hankittua tilalle astetta tyylikkäämmän ja hieman liukkaammin taskusta pois luiskahtavan mallin. Ja oikeastaan (joojoo) tuota kännykän nettiä ihan oikeasti tarvitsen, kun tämä meidän tietokone alkaa vetelemään viimeisiään.
Käynnistyminen kestää niin kauan, että puhelimella hoituu pienet nettijutut huomattavasti nopeammin.

Mökkeröisellä en ole saanut siivousta edistymään, suurena ongelmana on valon puute! Päivät ovat niin lyhyitä ja harmaita, ettei tarkkuutta vaativista hommista tule yhtään mitää. Eli helmikuun kirkkaita kelejä ja loppukeväästä (ehkä) tulevia sähköjä odotellessa on hyvä syventyä aina tilaisuuden tullen erinäisten värikarttojen maailmaan. Aloin pitämään myös jonkinlaista suunnitelma-leike-muistikirjaa niistä jutuista, jotka ovat varteenotettavia vaihtoehtoja mökin remppaamisessa. Niistä sitten lisää myöhemmin!

Ja niin, yksi tunnustus: tuo kuvan kranssi on viimetalvelta, kun tämänvuotista ei vielä ole...

Tildailua tauon jälkeen

2008-11-30T18:51:00.006+02:00

Vihdoinkin, pitkän tauon jälkeen sain jotain valmista tällä rintamalla. Tästä enkelimallista pidän kovasti, oli myös aika mielenkiintoinen tehdä (etenkin näillä nakkisormilla...).
Rinnuksen kirjailu on peräisin isoäidin nimikoimasta vanhasta pyyhkeestä, loppu pyyhe oli melko reikäinen ja tahrainen, mutta näin sain sen tärkeimmän, eli nimikoinnin talletettua.

Sinne se joutui, ikkunan päälle piällysmiäheksi.

Paperinen tähti on tyttären kerhoaskartelu, aika hieno vai mitä?

Kuvia

2008-11-28T11:19:00.008+02:00

Näkymää tuvasta. Tietenkin ehdin hieman siivoilla, ennenkuin muistin ottaa "ennen"-kuvan, aina mulle käy niin =/. Pöydällä oli kaksi vahakangasta päällekkäin, ja riemu oli suuri, kun niiden alta löytyi kääntökansi! Ja vielä alkuperäisessä värissään. Ainoa vika on, että jostain syystä kansi on vähän kiero, mutta varmaan suoristettavissa.

Tämä jakkara on ihqu =))

Hellasta tulee kokonaiskuvaa, kunhan saan sen siistittyä...

Tässä on tuleva vessa.

Vähän väliä bongaa uusia yksityiskohtia, kuten tämän eteisen seinän ja oven värierot. Kun ei ole sähköjä, niin on tuo valaistus toisinaan hieman puutteellista...

Kuistille on jo selvät suunnitelmat olemassa, ehkä siitä tulee hieman kutsuvampi.

Pöydälle rusketusta pintaan

2008-11-22T10:39:00.005+02:00

Syksy on hurahtanut huomaamatta talveksi, enkä minä ole saanut käsilläni aikaiseksi oikeastaan mitään. Tilda-kirjat ovat olleet kyllä kovassa selailussa, mutta ompelut ovat jääneet yhteen keskeneräiseen maatuskaan... Maanantaisissa huovutussessioissakaan en ehtinyt käväistä moneen viikkoon, Viime syksynä sain aikaiseksi töitä ison kasan, tänä syksynä olen tehnyt kameralle pussukan, joka sekin on vielä kesken, noloa =/

Kylmät ilmat ovat kestokylmentäneet varpaani niin, että villasukkien väsääminen houkuttaisi kovasti. Tarvitsisi vain jostain löytää iltaisin sellainen hetki, että joutaisi (ja jaksaisi) istua kutimet kädessä.

Muutama viikko sitten sain sentään yhden "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"-projektini valmiiksi, sain olohuoneen pöytään uuden ja katseenkestävämmän pinnan!

Ostin jo toista vuotta sitten 50-60-luvulta peräisin olevan pöydän. Alkutuunauksena katkaisin siitä jalkoja 5 cm, ja suunnittelin lakkapinnan uusimista. Siinä oli tunkkaisen näköinen kellertävä lakkaus, alaosassa hyväkuntoinen, mutta kannessa huono.

Pöytä sai kuitenkin olla vanhassa lakassaan olohuoneessa, tosin aina sohvalla ollessani katselin sitä lieviä inhonväristyksiä tuntien, hyh.

Syksyllä remonttitarpeita hankkiessani muistin vihdoin ostaa pöytään lakkaa, ja jo pari viikkoa lakan oston jälkeen sain pöydän lakattua, jeeee!!

Ja siinä kävi jopa niin hyvin, että nykyinen väri on hyvin lähellä muita samassa huoneessa olevia tummanruskeita lakkapintaisia huonekaluja.

Loppujen lopuksi, käytettyyn aikaan (hiominen ja lakkaus), rahaan (lakkapurkki n. 8 €) ja vaivaan (yhtenä iltana muiden hommien lomassa) nähden lopputulos on aivan erinomainen!

Pöydän päällä oleva huopaliina on viime syksyn tekosia, tummalla pinnalla sekin pääsee paremmin oikeuksiinsa. Liina on muuten valmistettu meidän pässistä =)

Meinaa sitten talvea tehdä

2008-11-20T18:39:00.002+02:00

Maisemat ovat täällä tällä hetkellä kauniit, mutta tuntuu, että kylmyys tunkee luihin ja ytimiin. Vaikka pakkasta ei olekaan kuin muutama hassu aste, niin siihen totuttelu vie taas aikansa. Samoin siihen, että muistaisi aamuisin, että auton etsiminen lumesta voi viedä hetkisen... Meillä kun ei autotalli ole autoa varten vaan lampaita =)

Meidän pelargoniat eivät taida oikein ymmärtää, että nyt on talvi. Eilen pelastin ne kuistin minikasvihuoneesta, taisi olla jo aikakin, kun ulkomittarissa oli -5. Nyt ne joutuivat tilapäismajoitukseen talvisissa tunnelmissa olevan poron pöydälle, kun ei majatalossa olisi oikein sijaa. Kuumeisesti odotellaan, että Humiseva harju vapautuu, ja sen myötä tämä talo vapautuu osasta sinnetänne varastoiduista tavaroista.

Talon myyjä aloitteli tänään muuttoa, ja joku odottaa kärsimättömästi päästä tarkemmalle löytöretkelle uusiin nurkkiin. Ehkä jo lähipäivinä?

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

2008-11-16T16:04:00.003+02:00

Asiat alkavat pikkuhiljaa todentumaan. Tai siis tuntumaan jo hieman todellisimmilta.
Ostin siis viime viikolla talon, mutten ole sitä oikein vielä sisäistänyt. Talon myyjä asuu vielä talossa, mutta on pikkuhiljaa aloittelemassa muuttoaan. Tänään sain omat avaimet taskuuni.

Vaikka itse en ole taloon ihan näillä näkymin muuttamassa, en oikein osaa kutsua sitä mökiksi tai vapaa-ajan asunnoksi. Se on minulle talo, tai oikeastaan pientila, pitkäaikainen haave joka on nyt toteutunut. Tai miten sen nyt ottaa, nythän tässä oikeastaan se suurin ja pitkäkestoisin vaihe on vielä edessäpäin...

Kyseessä on siis sotien jälkeen rakennetun pientilan rakennukset ja pihapiiri. Tilalla ei ole sähköä, ei vesijohtoa, ei viemäröintiä... Kuitenkin siellä on aina asuttu, ja asutaan tälläkin hetkellä.
Seinät on rakennettu vankoista hirsistä, ja peltikaton alla menneisyydestä muistuttaa vanhat kattopäreet. Ikkunat ovat alkuperäiset, samoin ovet. Niistä on pidetty huolta, sen näkee monista maalikerroksista. Ainoa nykyaikainen remontointi on tehty lattioille, joihin on laitettu muovimatot. Onneksi sentään niin hillityn väriset, ettei niitä tarvitse ensimmäisenä alkaa repimään irti.
Talo on siis hyvin lähelle alkuperäisessä 40-luvun kuosissaan, ja niin hyvänä pidetty ja hoidettu, että se teki minuun ensimmäisellä käynnillä suuren vaikutuksen. Ja keittiössä on tallella talon alkuperäiset käsintehdyt penkit ja pöytä!!

Jokaisessa huoneessa on tulisijat, tupakeittiössä luonnollisesti kaksi. Mustakuorinen Kotiliesi-puuhella aiheuttaa minulle ulkonäöllään suuria ihastuksen huokauksia, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsen sen luukkuja kiillottamaan!!
Sähköt on tarkoitus saada vedettyä talven jälkeen ja ensimmäinen iso remonttikohde on pihasauna. Vuosikymmenten ahkeran käytön jälkeen se todellakin jo sitä kaipaa, ainakaan minua se ei nykyisessä kuosissaan juurikaan houkuta löylyttelemään.

Onneksi remontoinnilla ei ole mikään kiire, nyt on aikomus ensialkuun vain pestä ja vähän siistiä paikkoja pintapuolisesti. Kunhan taloon on ensin tutustunut, niin ehkä remonttitarpeet sitten hahmottuvat hieman paremmin =)

Omituinen otus

2008-11-13T11:53:00.003+02:00

Jantiina laittoi minulle haasteen, täytyisi listata viisi omituista tapaani. Ensin ajattelin tämän olevan ihan helppo nakki, koska koen jossain määrin olevani valtavirtaan verrattuna monessakin asiassa aika omituinen.
Mutta kun tarkemmin ajatteli, niin ei tämä ollutkaan kovin helppoa. Kun ei vain riitä, että voisi sanoa olevansa vähän outo. Mutta kokeillaan:

1. Joitain omituisuuslistauksia olen lukenut, ja niistä päätellen oma neuroosini ei olekaan mitenkään harvinaista =) Eli kyllä, lähtiessäni pidemmäksi aikaa pois kotoa tarkistan moneen kertaan samat jutut; kahvinkeitin ja muut sähkölaitteet sekä oven lukituksen... Ja tätä ovea käydään monesti nykimässä vielä autoon hypättyä, meniköhän se nyt ihan varmasti lukkoon?? (Ja jostain syystä meidän ulko-oven kahva todellakin irtosi vähän aikaa sitten...)

2. Lampaille on toivotettava joka ilta hyvät yöt. Lehmille en välttämättä sano mitään navetalta lähteissä, mutta lampaille on muistettavaa sanoa hyvää yötä. Ja lähes aina lampolaan mennessäni kysyn, että "onko täällä lampaita?" Aika tyhmää itseasiassa ;)

3. Sain joskus hyvältä ystävältäni lahjaksi taulun, jossa lukee "osaan olla joustava asioissa jotka sujuvat suunnitelmien mukaan". Tämä on hyvin totta, haluan aina etukäteen tietää, miten asiat menevät eteenpäin jne. Tästä syystä käyn joskus etukäteen mielessäni esim. jotain tulevaa keskustelua tai tilannetta, joka saattaa vähän jännittää. Näin tavallaan harjoittelen tulevaa ja valmistaudun erilaisiin vastaantuleviin kysymyksiin ja keskustelunaiheisiin. Aika omituista?

4. Pidän kovasti tanssimisesta, ja toisinaan tanssahtelen päässäni soivan musiikin tahtiin. Se varmasti ainakin näyttää omituiselta.

5. Tämä ei oikeastaan ole lainkaan omituista, vaan hyvin järkevää ja terapeuttista. Meillä on ystäväni kanssa sellaiset puhelinliittymät, että me saamme puhua toisillemme kuukausimaksulla niin paljon, kuin sielu sietää. Ja tästä syystä meillä on päivittäin kuuma linja avoimena; nappi korvaan ja leuat loksumaan. Parhaimpina päivinä saatamme töitämme tehdessä puhua useamman tunnin. Joidenkin mielestä tämä on todella outoa, mutta meille tämä korvaa pitkää välimatkaa ja helpottaa kotona tehtäviä tylsiä töitä =)
(Tosin tänä aamuna kyllä huomattiin, että meidän jutut on toisinaan aika outoja... =O)

Tähän on tultu

2008-11-12T18:03:00.003+02:00

Jostain käsittämättömästä syystä mieleeni on jäänyt melko omituinen asia jostain yli 25 vuoden takaa. Muistan täysin selvästi Mamman vanhan likoämpärin. Mamman likoämpäri oli samanlainen kuin kuvassa, musta "valkoroiskeinen" emaliämpäri. Sitä säilytettiin keittiön alakaapissa. Ämpärin pohjalle laitettiin aina hiukan vettä ennen keittiöjätteiden laittoa. Likoämpäri tyhjennettiin tunkiolle.

En todellakaan käsitä, miksi tämä asia on jäänyt mieleeni, ehkä se saattaa johtua siitä, ettei kotona ollut sen enempää likoämpäriä kuin tunkiotakaan. Kuitenkin näiden kuluneiden vuosien varrella tämä musta emaliämpäri on käväissyt toisinaan mielessä ja muistelmissa.

Minulla on jo teini-iästä asti ollut vahva halu saada vielä joskus oma pieni hirsimökki. Vanhat hirret, vanha navetta, vanha pihapiiri... Oma pieni palanen suomalaista maaseutua, jonka eteen menneet sukupolvet ovat nähneet vaivaa. Jotain, missä voi aistia eletyn elämän. Jotain, mihin voi tallettaa omaa elämäänsä. Ja sinne vanhaan taloon kuuluisi ehdottomasti myös musta-valkoinen likoämpäri.

Muutama viikko sitten, illan jo hämärryttyä meidän remppareiska houkutteli minut käymään roskalavoilla, siellä oli kuulemma vanha kaappi. Kaappi sai jäädä lavalle, mutta metallilavalta löytyi The Likoämpäri.

Samoihin aikoihin kuulin uutisen, joka laittoi mielen myllerryksiin ja on aiheuttanut parin viime viikon ajan jännitystä, tuskailua, stressiä ja nukahtamisvaikeuksia... On järjestelty sitä, on järjestelty tätä.

Nyt se on tapahtunut. Löysin likoämpärin. Solmin liiton pankin kanssa. Likoämpäri on löytänyt kodin.

Tavaroita paikoilleen

2008-11-05T20:16:00.001+02:00

Jostain syystä nyt tuntuu, ettei päivässä tahdo tunnit riittää kaikelle tekemiselle. Jotain näkyvää sentään sain jo aikaiseksi, rempattuun huoneeseen on laitettu huonekalut kutakuinkin oikeille paikoilleen. Putkiradion alla oleva ompelukone on tosin tilapäisratkaisu, se vaatisi jotain vähän pienempää ja valkoisempaa.

Keskellä näkyy kesällä ostamani sohva, joka vielä kesällä oli vihreä. Sohvanpäällinen on tehty vanhasta ratkotusta patjanpäällisestä.

Alhaalla keskellä oleva Tampellan pyyhe (styrox-levylle viritettynä) etsii vielä paikkaansa. Johonkin se on saatava, koska tuo lause pätee minuun aivan täysin! ;)

Mukava viikko =)

2008-11-01T18:24:00.002+02:00

Tässä on mennyt jo toista kuukautta niin, että lähes kaikki asiat ovat jollain tavoin takkuilleet ja mieliala on jatkuvasti ollut hieman ärtynyt.
Tämä kulunut viikko on tehnyt suuren poikkeuksen, jostain syystä jokaiselle päivälle on löytynyt (täysin yllättäen ja pyytämättä) jokin mieltä suuresti ilahduttanut asia. Se ei välttämättä ole aina ollut kuin tiettu radiosta tullut odotettu kappale, mutta se on riittänyt.

Oikeastaan tämä hyväntuulisuus lähti käyntiin tuosta "suuresta kurpitsasta", jonka vähän puolivahingossa sain ostettua meidän kyläkaupasta. Minulla on lapsesta asti ollut halu kokeilla kurpitsalyhdyn tekoa, ja nyt ajattelin kokeilla, jos löydän kurpitsan. Olin oikeastaan jo asennoitunut siihen, että tuolta suuremmankaan kylän kaupoilta ei niitä löydy, muttei tarvinnut lähteäkään merta edemmäs kalaan =)) Lyhty on täysin vapaalla kädellä kaiverrettu, mutta ihan oikeanlaisen näköinen siitä tuli.

Loppuviikosta mieltä ilahdutti suuresti tämän lampun saaminen kattoon, vihdoinkin!! Ostin tämän jo alkuvuodesta, ja alkukesästä muistin viedä sen sähkömiehille johtojen uusimista varten. Erehdyin sitten sanomaan, ettei sillä ole kiire... No, torstaina sain sen vihdoin kotiin, ja tänään laitoin sen kattoon.
Kyseessä on 50-luvun lamppu, joka oli aivan täydellinen löytö meidän 50-luvun sohvakaluston kumppaniksi =)

Toivotan teille kaikille vähintään yhtä hyväntuulista pyhien jatkoa ja tulevaa viikkoa, on mukavaa, kun pitkästä aikaa on aihetta hymyyn!

Alakerran pikkuvessa

2008-10-28T19:25:00.001+02:00

Minun on jo kauan ollut tarkoitus laittaa kuvia meidän pienestä vessakopperosta, jossa on oikeasti mukava istuskella.=) Tämä rempattiin parisen vuotta sitten, ja vieläkin minä tästä tykkään, toisin kuin muutama vuosi sitten vaihdetuista keittiön kaapeista...

Kokoa vessalla on huimat 2 neliötä, mutta yhdellä seinällä oleva suurehko ikkuna auttaa helpottamaan ahtaan paikan kammoa. Seinät on alaosaltaan paneloitu ja yläosaltaan tapetoitu. Ainoa, minkä ehkä nykyään vaihtaisin on väri. Olen ennen ollut varsinainen sinis-friikki, mutta nykyään se ei etenkään sisustuksessa iske lainkaan. Tämä vessa onkin tällä hetkellä ainoa sinisävyisesti sisutettu paikka tässä talossa. Toisaalta taas olen kuullut sanottavan, että sininen väri pitää huusseissa kärpäset loitolla, joten ehkä se sitten tässä on paikallaan.

Peilinä on valkoiseksi maalatuista hevosenlängistä tehty peili, jonka kulumia on mielenkiintoista katsella ja miettiä, missä töissä noitakin on käytetty, ja kuinkakohan kauan siitä on?

Lääkekaapista löytyy lääkepulloja (mm. lyijyetikkaa!), b-vitamiinia, Niveaa ja hiusneuloja, kaikki peräisin menneisyydestä.
Saippua-astioina olen jo pidemmän aikaa käyttänyt vanhoja kahvitasseja, niitä voi vaihdella mielialan mukaan, ja hajotessa ei uuden hankkiminen tunnu kukkarossa, noita kun saa jo kymmenellä sentilläkin.

Seinälle olen tehnyt kollaasin vanhoista kauneudenhoitoaiheista mainoksista, ei vedä nykymainokset vertoja 50 vuotta sitten tehdyille.

Ja niin, yläkerran peseytymistiloille on valoa näkyvissä; sähkömies työstää sitä parhaillaan!!

Pikaraportti

2008-10-26T18:25:00.005+02:00

-remontti on "valmis"
-sähkömiestä ei näy edelleenkään, joten suihkuttelemme pimeässä suihkussa
-vaikka makuuhuone on "valmis", kaikki makuuhuoneen tavarat ovat edelleen jossain muualla kuin makuuhuoneessa
-hiehot ja pässi on saatettu sisälle suojaan syysmyrskyiltä
-syksyn opinnot on aloitettu ihan oikeasti, edessä olisi vajaan puolen vuoden loppurutistus
-kyseinen loppurutistus vähän hirvittää, niin paljon tekemistä, muttei mistään osaa aloittaa?
-pihan syyssiivous edelleen tekemättä, aika kuluu sisälläkin ihan liian hyvin
-uusi "Tildan talossa" kirja tuli jokunen hetki sitten, sormet syyhyäisivät siihen suuntaan aika kovasti... (onneksi edes työhuone on tiptop, tänään sain sentään sen siivottua!!)
-rästihommia olisi joka suunnassa niin paljon, ettei niistäkään tiedä, mistä aloittaisi
-huomenna alkaa uusi viikko, ja heti maanantai tuntuu olevan niin täyteen buukattu, ettei millekään rästihommalle näytä riittävän aikaa

Taidan lähteä Ohranjyvään viikoksi? Tai ehkä jopa kahdeksi...

Soap from Sola

2008-10-18T19:01:00.003+03:00

Olen aivan hullaantunut saippuoihin, nimittäin kotimaisiin, kotimaisista raaka-aineista käsintehtyihin saippuoihin.
Nämä saippuat ovat eläinkokeettomia, ja sen lisäksi aivan mielettömän tuoksuisia! Ostan näitä usein ihan vain antamaan lisätuoksua saunalle tai kylppäriin. Ja tietysti ne myös pesevät, runsaasti ja pehmeästi vaahdoten. Myös hiukset olen näillä joskus pessyt, sekin onnistui.

Saippuoita valmistaa ulkomailta suomen maaseudulle muuttanut nainen, joka antaa saippuoille myös tarinat. Oma saippuasuosikkini on Isoäiti Hannah'n saippua, joka juontaa juurensa tekijän isoäidin leipomiin (joulu)piparparkakkuihin. Saippuassa on kieltämättä hyvin syötävä tuoksu.

Lisätietoja sekä jälleenmyyjät löytyvät http://www.solavoima.fi/ , suosittelen kokeilemaan!

Syvä huokaus

2008-10-14T18:35:00.004+03:00

Nyt tuntuu, että remontointi saisi jo riittää. Lyhyesti sanottuna remppareiskoilla urakka k*see. Viikkoon täällä ei ole tapahtunut mitään, on vain odotettu kaaoksen keskellä. Ja odotettu. Putkimies sentään kunnostautui, ja kävi laittamassa suihkun teknisesti toimintakuntoon.
Nyt odotellaan sähkömiestä. Sitä, jota ollaan odotettu jo kaksi viikkoa. Tänään on soitettu useampi sähköukko läpi, kukaan ei muka ehdi ennen ensi viikkoa, tuntuu aivan käsittämättömältä!

Ja ennen sähkömiestä ei voi laittaa kaikkia listoja paikoilleen, huonekaluista puhumattakaan. Tai siivouksesta. Vaikken mikään supersiisteysintoilija olekaan, niin nyt on saatu kaaosta jo ihan riittämiin, tahtoo siivota, kunnolla!!!!

Yhden remppareiskan piti laittaa pienet pätkät tapettia seinään, mutta koska homma ei ottanut edetäkseen, niin tein sen sitten itse. Nämä tapetit ovat vanhoja kirppikseltä löydettyjä paperitapetteja, joihin olen todella tyytyväinen. Kuten myös loistavaan tapetoinnin jälkeen!!

Tästä tapetista pidän todella paljon, harmi, ettei sitä riittänyt molemmille tapetoitaville seinille.

Tämä näytti rullassa "ei-niin-kivalta", mutta seinällä jo huomattavasti paremmalta. Ja hintaa näille tapeteille tuli huimat 3,50 euroa! Ja kaupan päälle vielä hyvä mieli ekologisesta valinnasta =)

Mukavampia tunnelmia

2008-10-05T11:00:00.007+03:00

Eilinen postaus oli niin narinan täytteinen, että pakko laittaa perään vähän mukavampia tunnelmia =) Nimittäin oma tympäännyskin eilen helpotti heti, kun menin ulos. Sade oli lakannut ja aurinko alkanut paistamaan!

Kävin metsälaitumen eläimiä moikkaamassa, tämä vanha kyyttömamma näki tuloni jo kaukaa, ja odotti hievahtamatta paikallaan niin kauan, että pääsin luokse. Sillä oli kova hinku päästä heinäladon ovenrakoon syömään suoraan kasasta =)

Vaikka maa on täynnä lehtiä, vielä niitä on puissakin.

Kello viiden tee. Tai siis heinät. (Huomatkaa hauska yksityiskohta: kyyttöäidin ja -tyttären valkoisten juovien ja läikkien samankaltaisuus =O)

Vanha pohjastaan puhkiruostunut potta sai vielä yhden tehtävän täytettäväkseen ennen joutumistaan kiinalaiseen metallisulattamoon.

Myös tämä vati on löytynyt roskikselta, ja vadissa näkyvät puolukat ovat ainoat, mitä meidän lähimetsistä löysin. Ihan hyvä, että niitä tuli ostettua valmiiksi poimittuina!

Kuin jäitä polttelis.

2008-10-04T15:12:00.006+03:00

Aiemmin viikolla pursuin optimistista energiaa, ja ammensin sitä lisää mielettömän hienosta ruskasta ja mukavista syysmyrskyisistä päivistä. Nyt on olotila aivan päinvastainen, tuntuu, ettei mistään tule mitään eikä mikään etene. Remontti on edelleen kesken, neljäs viikko alkaa tiistaina. Remppareiskoja ei ole taas näkynyt torstain jälkeen, ja jollain alkaa kohta keittämään.

Kylppärissä on laatat saumausta vaille, ja se tässä eniten patittaa, kun moneen päivään ei tapahdu mitään, ja seuraavan tapahtuman jälkeen joudutaan odottelemaan kuivumisia jne. Makkari on myös kesken (ylläri), odotellaan sähkömiestä ja yhden seinän tapetoimista, että saisi listat (ja kamat) paikoilleen.

Jonkin sortin flunssa on yrittänyt tehdä tuloaan jo useamman päivän, mutta sekään ei etene!! Ei, samaa vaivalloista kolotusta joka aamu, ja aina kun luulee, että helpottaa, se jatkuukin taas. Viime viikolla aloitin latinobicin, (joka on ihan hurjan hauskaa!), mutta tällä viikolla piti sekin jättää väliin >=/ En uskaltanut ottaa riskiä, että se veisi lopunkin vedon pois tässä ankeassa olotilassa. Kun ne navettatyöt on kuitenkin saatava kahlattua läpi.

Muutama päivä sitten siirsin vielä ulkona olevat hiehot metsälaitumelle, tarkoituksena oli, että ne olisivat siellä ainakin tämän kuun. Eilen pihalla kävi pyörähtämässä paikallinen erämies, joka kertoi, että meitä ympäröivissä metsissä parin kilometrin säteellä majailee ainakin yksinäinen uroskarhu ja ilves kesäisen pentueensa kanssa. Nyt vähän mietityttää, pitäisikö nuo hiehot ottaa kuitenkin jo sisälle? Susihavaintoja ei ihan nurkilta nyt ole, mutta kaipa nuokin kohta tänne tiensä löytävät.

Kaiken tämän kruunaa tietysti jatkuva vesisade, jonka keskellä mies par'aikaa ajaa virtsaa pellolle. Eli ulos mennessään voi aistia ihan todellisen maaseudun tuoksun... ;)